He piirihin käykööt, me vaeltakaamme! Tie lemmen on tanssia taivahisten. Amor on tääll', ivat heidän hän kuulee, kostaa, ah pian kostavikin. He piirihin käykööt, me vaeltakaamme! Tie lemmen on tanssia taivahisten.
FAUSTIN II OSAN ALKUKUOROT.
Ihana seutu.
Faust kukkanurmella väsyneenä, levottomana, unta etsivänä leväten. Henkiparvi leijuvana häilyen, suloisia pikkuolentoja.
Ariel.
Tuulikanteleitten säestämä laulu:
Konsa kaikkialla hohtaa kukkain sade keväinen, ihmislasten katseen kohtaa vihree siunaus kenttien, silloin keijut sinne rientää, miss' on apu tarpehen; onnettuutta tahtoin lientää hyvien ja pahojen.
Kun ympäröitte ilmavasti leijuin tään urhon, tapa on se jaloin keijuin. Sydämen tuima taisto hillitkää, pois kilpistäkää tunnon-tuskan nuolet, sisäinen sulattakaa rinnan jää. Pois pyyhkikää yön hetkien huolet, ne lieventäkää, kallistakaa pää patjoille, jotka viileyttä valaa, mies sitten kylpyyn viekää Lethen veen, jäsenten jäykkäin notkeus pian palaa, kun lepää vain hän päivän koitteeseen. Ihanin velvollisuus täyttäkää: taas hälle pyhä valkeus näyttäkää.
Kuoro (yksin, kaksin ja useammat yht'aikaa, vuorotellen ja yhdessä):
Konsa yli vehmaan tienoon leyhyy ilma lempeä, sulotuoksuun, usvaan hienoon kaiken kietoo hämärä, ikirauhan kuiske kulkee, tuutii levon sydämeen, päivän portti hiljaa sulkee silmät urhon uupuneen.