— Näyttelinhän minä muutamia osia konventissa lukiota käydessäni.
Ensimmäinen niistä oli vanginvartijan osa kappaleessa Riita—asia.
— Mutta Kuopion lukiohan oli ruotsinkielinen oppilaitos, miten siellä suomenkielisiä kappaleita esitettiin?
— Ruotsalainenhan se lukio oli, kuten minäkin, mutta siihen aikaan nähkääs oltiin paljon suvaitsevampia kieliasioissa kuin nykyään. Kenessäkään ei herättänyt pahaa verta se, että ruotsalaisessa oppikoulussa suomenkieltä harrastettiin. Esitimme tietysti ruotsinkielisiäkin kappaleita, mutta niiden nimiä en nyt enää muista; Riita-asia oli joka tapauksessa ensimmäinen.
— No, ettekö lapsuutenne ajoilta muista mitään merkkejä tai luonteenominaisuuksia, jotka olisivat viitanneet tulevaan elämänuraanne?
— Enpä juuri, ellei sellaisena voi pitää pappina esiintymistäni. Lapsena lukea paukutin vanhemmilleni postillasta esiliina hartioilla. Jouduinpa sitten kerran aikamiehenä ihan kirkkoonkin saarnaamaan, mutta unohdin seurakunnan närkästykseksi isämeitästä pois jokapäiväisen leivän. Lukioaikana taas tulin huomatuksi humorististen taipumusteni vuoksi.
— Tiedustelisin vielä, millaiseksi näyttelijäuran uneksitte.
— No unelmathan ovat kaikilla suuret ja korkeat, ja minulla ne kyllä täyttyivätkin. Vastuksia ei milloinkaan ollut, ei ainakaan suurempia. Päinvastoin. Palkka oli alusta alkaen suhteellisesti hyvä, menestykset sangen nopeat ja ilahuttavat, kuten esim. oopperassa esittäessäni Papagenon osaa Taikahuilussa ja nimiosaa oopperassa Pasquale. Ääniasteikkoni laajuutta etenkin ihmeteltiin, sillä minä kykenin esittämään sekä tenori- että basso-osia. Se vain on murheeni, että en ollut tilaisuudessa jatkamaan rakkaita lauluopintojani.
Axel Ahlberg.
— Lapsuudestaniko kertoa? alotti Axel Ahlberg haastattelun. Sehän on mahdotonta, sillä minä olen yhä vielä sama lapsi kuin vuosikymmeniä sitten. Eilen illalla istuin kauan keskustellen Kaarle Halmeen kanssa, ja hän ihmetteli moneen kertaan sitä, että en milloinkaan vanhene ja viisastu, pysyn aina vain lapsena, joka kulkee silmät ummessa muulle maailmalle.
— Mutta lapsuudessakin on eri asteita ja kehityskausia, koetimme lepytellä. Tahtoisimme kuulla lapsuutenne varhaisimmista vuosista, niistä, jolloin kaikki alkoi käydä, ensimmäiset liikunnot väreillä sielussa ja siitä edelleen kehittyä.