— Kaksitoistavuotiaana se innostus vasta heräsi, jolloin näin Arkadiassa erään kappaleen. Nimeä en tietystikään taas muista, mutta tonttuja siinä esiintyi paljon… Tästähän nyt näette, etten mitään muista. Aspelin esim. tahtoi minusta tietoja teatterin historiaansa varten, mutta ei hän minulta itseltäni ainakaan mitään muuta saanut kuin kolme valokuvaa. Vanhat muistiinpanotkin ovat sitäpaitsi jo kauan sitten poltetut.
— Minkä ikäisenä sitten jouduitte vakinaisesti teatterin palvelukseen?
— Seitsentoistavuotiaana allekirjoitin näyttelijäsopimuksen Ruotsalaisen teatterin kanssa.. Tietenkin tahtoisitte kuulla ensimmäisestä esiintymisestäni tämän laitoksen palveluksessa, mutta se ja jotkut seuraavatkin esitykset olivat siksi vähäpätöisiä, että ne eivät ole painuneet mieleeni eivätkä muodostaneet mitään ratkaisevaa kohtaa kehityksessäni.
— Mieluimmin tietysti kuulisimmekin jostakin merkittävämmästä esityksestänne.
— Sen kyllä muistan, ja se oli tavallaan merkillinenkin. Näyteltiin Frans Hedbergin kappaletta Dalkarlarne, jossa minulla oli muuan vähäpätöinen osa. Näytäntö alkoi klo 7, mutta silloin Engelbrektin osan esittäjä, hra Martinson, kieltäytyi näyttelemästä. Orkesterin soittaessa vielä alkusoittoa sain viittä yli seitsemän määräyksen esiintyä tässä pitkässä osassa, jota en milloinkaan ollut harjoitellut, en edes lukenut ulkoa. Roolikirja kädessä astuin näyttämölle, en vilkaissut kertaakaan siihen — olin kai harjoituksessa oppinut tämänkin osan kuulemalta ulkoa — ja onnistuin erinomaisesti, paljon paremmin kuin seuraavalla kerralla, johon mennessä olin jo ennättänyt osaa tutkia. Nähtävästi siis häikäilemättömyys on parhain hyveemme!
— Kauanko sitten olitte Ruotsalaisessa teatterissa, ennenkuin siirryitte Suomalaiseen?
— Ruotsalaisessa teatterissa olin kuusi vuotta, mutta sieltä läksin merille enkä suinkaan Suomalaiseen teatteriin.
— Mikä aiheutti niin jyrkän käänteen elämässänne?
— Kukapa ne kaikki asiat tietää. Tein kai itseni jollakin tavalla naurettavaksi, kyllästyin ja läksin tieheni, mutta emme nyt siitä puhu. Purjehdin sitten vesillä vuoden päivät ja jouduin Göteborgiin, jossa taas liityin erääseen sikäläiseen teatteriin. Siellä opin niin pian matkimaan ruotsalaisten lausumatapaa, että kaikki luulivat minua synnynnäiseksi ruotsalaiseksi, vaikka olin vallan yksinkertaisesti kunnon porvoolainen. Niiden kahden kuukauden aikana, jotka olin tässä teatterissa, esiinnyin ainakin viidessä osassa, jotka olen tietysti kaikki unohtanut.
— Sitten palasitte kotimaahan?