— Tässäkö seurassa esiinnyitte ensi kerran eläissänne näyttämölavalla?
— Tässä juuri, ja silloin olin jo kaksikymmenvuotias nuorukainen. Näyttelin janakkalalaisen rusthollari Lindin osan A. Oksasen suomentamassa "Riita-asia" nimisessä kappaleessa.
— Tietysti teissä oli jo ennenkin ilmennyt näyttämöllisiä harrastuksia tai ainakin viittauksia tulevaan elämänuraanne.
— Olihan niitä, vallankin ihan lapsena; koulunkäyntiajan olin paljon rauhallisempi. Pikku poikana etsin ja sain käsiini kaikenmoisia kappaleita, varsinkin ruotsinkielisiä, joita sitten näytellä tolitin tovereille; etupäässä yksin, kun en mitenkään tahtonut saada sisartani taipumaan vastanäyttelijäksi. "En minä tuollaista viitsi", hän tavallisesti vastasi.
— Mutta kertomus varsinaiseen teatteriin liittymisestänne jäi kesken, emmeköhän jatkaisi siitä?
— No, mikäpäs siinä. Niin varsinkin lauluääneni takia tahtoi toht. Bergbom kiinnittää minut teatteriin. Olimme kaikesta muusta yksimieliset paitsi palkasta, joka ei siihen aikaan ollut suinkaan näyttelijöillä suuri, korkeintaan 50 markkaa kuussa vasta-alkajilla. Mutta enhän minä mitenkään sellaisesta summasta suostunut jättämään paljon parempaa paikkaani. Viimein lupauduin 100 mk:n kuupalkasta teatterin palvelukseen, ja niin oli se asia järjestetty.
— Mikä sitten oli ensimmäinen osa, jossa teatteriin liityttyänne esiinnyitte?
— Kaupunginpalvelijan osa Tyko Hagmanin sommittelemassa pienessä "Kyökissä" nimisessä kappaleessa. Ensimmäinen laulukappaleeni oli "Laululintunen", sitten "Nürnbergin nukke" j.n.e.
— Saitteko sitten heti välikirjan teatteriin?
— Sain sen sopimuksen mukaan seuraavana kevännä, v. 1882, jolloin olin täyttänyt 24 ikävuottani.