— Paljon oli siis alussa vastuksia.
— Olihan niitä, mutta oli iloakin, kun aina keksin jotain uutta, joka vähitellen teki minut laitokselle välttämättömäksi. Oopperanuotteja rupesin monistelemaan hektograafilla, jota konetta tohtori ei tuntenut, ihmetteli vain, miten nopeasti nuottien kirjoittaminen sujui j.n.e.
— Entäs sitten unelmanne näyttelijäurasta?
— Korkeathan ne olivat, korkeammat kuin mitkään muut, ja suuri oli myöskin kunnioitus toht. Bergbomia kohtaan, vaikka hän usein melkein aiheettoman tylysti minua alussa kohteli.
Olga Poppius,
Kysyessämme kirjeellisesti rouva Olga Poppiukselta suostuisiko tämä haastattelussa kertomaan lapsuutensa ja nuoruutensa vaiheista ja muistoista, kirjoitti hän vastauksessaan m.m. seuraavaa:
"Arvoisan kirjeenne johdosta täytyy minun ilmoittaa, ett'en parhaimmalla tahdolla ja vilkkaimmalla mielikuvituksella voi pusertaa esiin mitään 'mieltäkiinnittävää' lapsuus- ja nuoruusvuosistani. Olin aivan tavallinen lapsi, leikin 'teatteria', kuten tietääkseni kaikki muutkin lapset, enkä edes hämärästi muista, koska näyttelemishalu minussa 'heräsi'. En myöskään jaksa muistaa, että nuorena tyttönä olisin ollut toisenlainen kuin nuoret tytöt yleensä. Jos jotain itsenäisempää on tullut luonteeseeni, niin se on siihen ilmestynyt vasta myöhemmällä ijällä, ja siitähän ei nyt ole kysymys. — — —"
Tämä ei ollut kuitenkaan vielä omiaan säikyttämään urhoollista haastattelija-sydäntämme, ja niinpä istuimme kuin istuimmekin eräänä kirkkaana syysaamuna savolaisissa kievarikärryissä, jotka sivumennen sanoen ajoimme säpäleiksi, myöhästyimme nokan ohi kiitävästä junasta ja vietimme umpioudolla rautatienasemalla pitkää pitemmän päivän hiljaisissa, ikävissä mietiskelyissä kohtalon omituisista ja säälimättömistä oikuista. Mutta tämähän nyt ei oikeastaan kuulu asiaan, riittänee vain se tieto, että eräänä seuraavana sateisena päivänä todellakin saavuimme ehjin nahkoin kaupunkiin Kallaveden rannalla ja riensimme saamaan lisätietoja seuraavia muistiinmerkitsemisiä varten.
— Tulittehan kuitenkin, alotti rouva Poppius keskustelun, varoitinhan teitä, minulla ei todellakaan ole mitään tiedossani, ei mitään kerrottavaa.
Sitä emme tietysti uskoneet.