— Sitä tarkoitimme.
— Pitkät ajat kului senkin unelman toteutumiseen. Muutimme Helsingistä parin vuoden päästä Hämeenlinnaan, sieltä takaisin Helsinkiin 1856, ja toiminpa vielä kotiopettajanakin Kuortaneella, missä oppilaanani oli neiti Eva Vettberg, maisteri Heikki Klemetin tuleva äiti. Vasta vuonna 1862 pääsin silloiseen Ruotsalaiseen teatterikouluun, joka kuitenkin paloi seuraavan vuoden toukokuussa, ja siihen myös loppuivat ensimmäiset teatteriyritykseni.
— Joko teillä tähän mennessä oli milloinkaan ollut tilaisuutta esiintyä näyttämöllä?
— Juuri tämän koulun oppilaana esiinnyin ensi kerran talvella 1863 kappaleessa "De små fåglarna" näytellen siinä kamarineitsyen osaa.
— Olitteko sitten kokonaan ulkopuolella teatterielämän, kunnes suomalainen näyttämömme perustettiin?
— En ihan. Vuotta ennen Suomalaisen Teatterin perustamista liityin oppilaana Westermarkin ruotsalais-suomalaiseen käytännölliseen teatterikouluun, ja siellä ollessani esiinnyin ensi kerran Turussa 1872 Malinin osassa näytelmässä "Eevan sisaret". Samana vuonna tohtori Bergbom perusti sitten kansallisen näyttämömme, ja minä allekirjoitin ensimmäisenä naisnäyttelijänä näyttelijävälikirjan tähän teatteriin. Ensimmäinen kappale, jonka sitten esitimme, oli nimeltään "Kukka kultain kuusistossa" ja siinä minä näyttelin nimiosan. Ja tämän teatterin palveluksessa sitten pysyin, kunnes mieheni näyttelijä August Aspegrenin kanssa yhdessä perustimme oman teatterimme.
— Kysytte vielä unelmiani näyttelijäurasta. Nehän olivat tietysti minulla, kuten kaikilla muillakin, hyvin korkeat, mutta pettymykset sitten olivat vain sitä suuremmat. Mainitsinhan jo alussa, että olen aina ollut kovin tyytymätön — ja etupäässä omaan itseeni. Esiripun laskettua rupesin heti miettimään, miksi tein niin, miksi en näin, vaikka sen nyt aivan selvästi huomasin. Minulla oli ihan liian suuri itsekritiikki voidakseni iloisesti antautua tehtävääni, melkeinpä ainoana ilonani oli "Daniel Hjortissa" Katrin osa, jonka näyttelin sellaisella inspiratsioonilla, että en ennättänyt esitykseni vikoja mietiskelemään. Tyytymätön olin alussa myöskin osiini, sillä minä sain näytellä pelkkiä suloisia pikku tytön osia, ja kun siitä valitin toht. Bergbomille ja pyysin jotakin luonnetehtävää, hän vain naurellen selitti, että olin ihan mahdoton sellaiseen, olin kerta kaikkiaan vain suloinen pikku tyttö. Koetteeksi sain kuitenkin pitkien pyyntöjen perästä Johannan osan näytelmässä "Työväen elämästä", ja siinä osassa sain myöskin ensi kerran osoittaa mihin kykenin. Tyytymätön olen myöskin siihen, että en sitten myöhemmin enää voinut lainkaan kehittää taiteellisia lahjojani, sillä omassa teatterissamme oli minun hartioillani kaikki käytännölliset hommat mieheni ohjatessa näyttämön taiteellista puolta ja harjoittaessa kappaleet näyteltäviksi.
— Täydellisyyden vuoksi tahdon vielä mainita, että olen tehnyt kerran viisi kuukautta kestäneen opintomatkan Parisiin, lopetti taiteilijatar haastattelun.
August Aspegren.
Lukijamme ovat varmasti huolestuneina tehneet sen huomion, että eivät ole lehdessämme [Haastattelut ovat alkujaan julaistut Helsingin Kaiku nimisessä kuvallisessa viikkolehdessä] nähneet koko elo- ja syyskuun aikana haastattelua ainoastakaan näyttämötaiteilijasta. Viivästyksen syitä ei ole kuitenkaan sälytettävä lehden toimituksen eikä allekirjoittaneen niskoille, vaan ovat ne paljon kauempaa etsittävissä — aina Vaasan tuolta puolen. Kesäkuun alussa saimme sieltä näet seuraavat rivit: