"Maksamaa, Tottesund Kesäk. 7 p:nä 1910.
K. Herra Aarni Kouta, Helsinki.
Tunnustaen saaneeni vastaanottaa arvoisan kirjeenne kuin myös kaksi numeroa "Helsingin Kaikua", tahdon ilmoittaa että huomenna lähden pitemmälle matkalle joka ulottuu aina Helsinkiin asti.
Tultuani sinne, mikä tapahtuu noin 15 p. tienoilla, tahdon heti antaa
tietoja itsestäni eli itse käydä luonanne.
Kunnioittaen
Aug. Aspegren."
Runsaampia tietoja ei herra Aspegren kuitenkaan ole tahtonut meille itsestään antaa, sillä ei ainakaan toistaiseksi ole valjennut vielä sitä 15:ttä päivää, jolloin hän olisi meitä käynnillään kunnioittanut. Myöhemmin kesällä koetimme sitten kirjeellisesti häneltä urkkia uupuvia sanoja kirjoitustamme varten, mutta emme ole sanaakaan saaneet siihen vastaukseksi. Onpa siis käytävä tässä vain veikaten venehen veistäntään, kuten ennen muinoin vaka vanhan Väinämöisen, jonka pelkällä laulun mahdilla täytyi sotapursi suoria ja se käsin koskematta vesille viedä. Mutta pari, kolme sanaa puuttui meiltäkin, kuten tietäjältä iän ikuiselta ennen, ja niitä sitten läksimme etsimään, emme juuri Tuonelasta ja vanhan Antero Vipusen vatsasta, vaan — Yliopiston kirjastosta ja lehtemme julkaisijalta, joka on herra Aspegrenin vanhoja ystäviä.
Hänen luokseen saapuessamme saimme kuulla m.m. seuraavaa:
"August Alfred Aspegren syntyi Uudessakaarlepyyssä ruotsalaisista vanhemmista ja sai myöskin kasvatuksensa tällä kielellä. Palveltuaan ensin aliupseerina ruotuväessä hän liittyi 1871 viisikolmattavuotiaana Westermarkin teatteriseurueeseen, joka laitos on jo ennen mainittu rouva Aspegrenin haastattelun yhteydessä. Täällä hän näytteli pääasiallisesti ruotsalaisia kappaleita, mutta kokeili toisinaan myöskin suomenkielisissä, josta myöhemmin oli sitten tuleva hänen yksinomainen näyttämökielensä. Seuraavana vuonna Aspegren siirtyi vasta perustettuun Suomalaiseen Teatteriin, jossa toimi vuoteen 1887, jolloin perusti vaimonsa kanssa Suomalaisen Kansanteatterin. Tämä aie oli Aspegrenissa jo kauan kytenyt. Yhdessä hän sitä oli pohtinut näyttelijä Vilhon kanssa, mutta tämän kuolema ja hänen oma sairautensa estivät aatteen aikaisemman toteuttamisen."
"Missähän osassa herra Aspegren mahtoi ensi kerran esiintyä?"
"Sitä en todellakaan tiedä. Mutta sen muistan varsin hyvin, että hän itse esiintyi oman teatterinsa avajaisnäytöksessä Tampereella syysk. 11 p:nä 1887 Topeliuksen kappaleessa 'Sotavanhuksen joulu'. Mitä hänen näyttelemiseensä muutoin tulee, niin saattoi todella sanoa häntä näyttelijäksi 'jumalan armosta'. Hänen osansa eivät olleet juuri koskaan harkinnan ja tarkkojen erittelyjen tuloksia eivätkä todistaneet myöskään suurempaa kouliintumista, mutta ne kumpusivat suorastaan ja välittömästi luontaisista lahjoista, ja varsinkin koomillisella alalla hän saavutti ennätyksiä, joiden yli meillä ei hevin ammuta. Hyvin tyypillisenä mainitsisin ennen kaikkea hänen juopon Sakeri enonsa Nummisuutareissa. — Myöskin oopperassa Aspegren esitti aikoinaan pienempiä sivuosia."