Lusifer soittaa, ihmiset tanssii, lieskat taivaan kannella lyö. Ihmiset tanssii, ihmiset tanssii, palavana pyörteenä karkelo käy, elämän karkelo, verien tanssi, tulipuna tanssi, kun Lusifer soittaa, tulipuna tanssi, kun karkeloi veri suonissa kiihkoisten ihmisien.
Lusifer soittaa, veri väkevänä, kiihkeänä suonissa ihmiset palaa, räiskyvi tulipalo-pakkasyö.
Kun lemmestä muinoin lauloin,
Kun lemmestä muinoin lauloin, minä lempeä tuntenut en. Sen tuloa nainen ma vuotin kuin koittoa keväimen.
nyt lemmen, lemmen mä tunnen — se on korkea, synkkä kuin yö. mut enää en voi minä laulaa, veri tummaa tulta vain lyö.
UHMAAJAT.
Uhmaajat.
— Mitä hyötyä ylpeiden uhmasta on, niin miettivät nöyrinä ryömivät joukot, he särkevät suojat vain yltämme — — Ei tarvitse saastanne suojaa, houkot!
Ja hyötyä uhmaajat aattele ei, he tahkovat vaan tuhon kalskavan terää, he särkevät, jällehen rakentaa se polvi, mi kerran suurena herää.
Rukoilijoille.