En rakasta horjuvaa, vaappuvaa vanhaa, en kuivia oksia elämän puun. minä rakastan nuoruutta, tanssia, tulta, en haikeita virsiä vapisevan suun.
Minä rakastan sitä, ken ajoissa lähtee, ei taakaksi muille ja itselle jää. Ei vanhoja, raihnaita elämä kaipaa, on taistossa tiellä vain harmajapää.
Sa nuorena sammuit, sa nuorena sammuit, siks kummullesi kauneimmat kukkani vien. Sa hautaasi tanssit, et hoippuen käynyt, se määrä on minunkin taistoni tien.
Laulujen laulu.
Milloin kirkas kesätaivas, milloin jylhä ukkosyö, mutta aina tulta, joka synnyttää tai pirstaks lyö.
Missä seisot, siinä seiso, älä väisty vaaksaakaan! Ole kylmä, säälimätön, älä emmi, iske vaan!
Lapselleni.
Sua isättömäksi kun kutsutaan, oma lapseni, lapsikulta, niin näytä, ett' tuholiekkiä ei voi syntyä ilman tulta!
"Kuolleet kuolleita haudatkoot",
"Kuolleet kuolleita haudatkoot", Kristus opetti kerran, Nyt elämää, iloa hautaavat, seuraajat saman herran!