Katsellessaan kämmenelle kyyristynyttä hämähäkkiä hyräili nuorukainen mietteissään Adolf Paulin näytelmän säkeitä.:
Taa korpien yön, jossa nurmikko on, ikipaahde käy auringon. Siell' varjossa vaanii ja uhriinsa lyö hämähäkki niin musta kuin yö.
— On sitä eläjätä jos jonkinlaista tässä maailmassa, sanoi nuorukainen itsekseen. Mikähän lienee tämänkin olennon olemassaolon tarkoitus?
Sitten ylioppilas heitti huolettomasti lukin maahan ja lähti kulkemaan edelleen, jatkaen hyräilyään:
Säde päivän sen vangiksi värjyen käy, iki-yönä se verkkonsa taa hämärtäy, mi murtumaton, kevyt, keinuva on. Sen silmihin kaikki se vangitsee, lyö maahan ja raatelee…
Vasta pitkän ajan kuluttua uskalsi hämähäkki kiivetä katsomaan särjettyä verkkoaan, joka oli repeytynyt niin pahasti, ettei siitä tullut korjaamalla kalua. Lannistumatta vastoinkäymisestä ryhtyi ahkera lukki heti kutomaan uutta verkkoa entiseen paikkaan. Paljon oli siinä työtä ja touhua, mutta vähitellen, järjestelmällisesti, suunnitelman mukaisesti, liittyi lanka lankaan, ja kohta oli verkko valmis. Sitten meni hämähäkki haon halkeamaan polttavaa auringon paistetta pakoon.
Puolen päivän jälkeen tuli kuitenkin sade, jonka lakattua taivas jäi pilviseksi ja ilma viileni. Hämähäkki tuli piilostaan ja asettui vahtipaikalleen verkkonsa keskipisteeseen. Mutta tuskin se oli sen ehtinyt tehdä kun läheisen puun oksalle lensi rastas. Sen nähtyään hämähäkki pudottautui hirveästi säikähtäen maahan. Rastas huomasi hämähäkin ja tavoitti sitä, viedäkseen sen nokassaan poikasilleen pesään syötäväksi, mutta vikkelä lukki ennätti pujahtaa lahonneen puukapulan alle.
Rastaan poistuttua kiipesi hämähäkki entiselle paikalleen verkkoonsa, söi muutamia siinä rimpuilevia kärpäsiä ja odotti lisää saalista, mutta viileän sään takia eivät kärpäset olleet liikkeellä. Kun kärsivällisesti odotti koko iltapäivän, sai sentään jonkun. Ja joutihan hämähäkki odottamaan, eihän sillä ollut muutakaan tekemistä.
Tuli ilta. Rupesi hämärtämään. Silloin tapahtui erikoista; katajan oksalta laskeutui verkon reunalle lankansa päässä riippuen pieni, musta hämähäkki, kooltaan vain noin neljännes verkon haltijasta — koirashämähäkit eivät ole sen suurempia.
Tulokas lähestyi arkaillen verkkonsa keskustassa liikkumatta murjottavaa suurta naarashämähäkkiä ja pysähtyi kunnioittavasti vähän matkan päähän siitä kuin jotain odottamaan.