Päivä tuli, toinen meni, eikä mitään erikoista tapahtunut.
Mutta eräänä iltana ei hämähäkki enää kiivennytkään verkkoonsa, vaan käveli maassa rauhattomana edestakaisin. Viimein se pysähtyi ja muni kymmenen pientä munaa, kaikki yhteen kasaan. Sitten se teki vielä neljä kymmenen munan kasaa, kääri kunkin kasan ympärille seittilankojaan ja hautasi munat maahan, kunkin kasan eri paikkaan. Munien hautomisen jätti hämähäkki seuraavan kevään auringon säteitten tehtäväksi. Vaikka maa routaantuukin talvella, pysyvät hämähäkin munat vahingoittumatta.
Tästä puuhasta päästyään kiipesi hämähäkki tyytyväisenä verkkoonsa ja söi pari lihavaa kärpästä.
Hämähäkki oli maassa lehden alla aurinkoa paossa. Saman lehden alle tuli muutamia isoja punertavia muurahaisia. Hämähäkki ei suvainnut minkäänlaisia seuralaisia, kaikkein vähimmän muurahaisia. Mutta nyt se ei voinut paeta minnekään, sillä maa oli joka puolella täynnä muurahaisia. Monituhantisena joukkona olivat ne lähteneet valloittamaan naapuri-muurahaispesästä munia, koteloita ja toukkia, kasvattaakseen niistä orjamuurahaisia. Ahkeruutensa ohella ovat muurahaiset näet hyvin tappelun-, murhan- ja ryöstönhaluisia. Eri kekojen muurahaisten välillä on alituisesti ankaria sotia, jotka jättävät paljon kuolleita ja haavoittuneita. Aseina käytetään voimakkaita leukoja, piikkiä, myrkkyä ja kirpeän nesteen ruiskuttamista. Elämä on täälläkin taistelua olemassaolosta ja toimeentulosta.
Tämmöinen liikekannalla oleva muurahaisarmeija tarvitsee runsaasti syömistä. Sitä hankitaan ryöstämällä ja tappamalla kaikki mitä eteen sattuu. Siksipä muurahaiset hyökkäsivät hämähäkinkin kimppuun.
Syntyi vimmattu taistelu. Hämähäkki puri kuoliaaksi useita muurahaisia, mutta siitä ei ollut suurtakaan apua, sillä kymmeniä vihollisia keräytyi tiheäksi parveksi sen ympärille, ja pian peittyi hämähäkki kokonaan hyökkääjien alle. Se oli Syöjättären loppu. Hämähäkin osaksi tuli väkivaltainen kuolema, vaikka se olisi kohta kuollut itsestäänkin.
Muurahaiset vetivät kuollutta hämähäkkiä mukanaan, mutta kun maakiitäjä läheni, pakenivat muurahaiset, sillä ne tiesivät että ne eivät yhteisin voiminkaan taida mitään tälle suurelle, julmaluontoiselle ja lujapanssariselle kovakuoriaiselle. Maakiitäjä käänsi hämähäkin selälleen, viilsi sen vatsan auki ja söi sisälmykset, kuten sen tapa on. Se teki tämän niin itsetietoisen mahtipontisesti kuin olisi ollut maailman luonnollisin asia, että se oli voittamaton ja että ylivoimaisuus antoi "oikeuden" heikompien hankkiman saaliin ryöstöön ja nautintoon.
Sitten se asettui taas mättääseen kaivamansa käytävän suulle odottamaan uutta saalista.
LUMMELAHDEN VALTIAAT.
Kevät oli kerkeimmillään, kauran kylvön aika. Mies kylvi kauraa kaskeen metsäisten mäenselkämien ympäröimän suuren takamaanjärven rannalla, vastapäätä ränsistynyttä mökkipahasta, joka kyyhötti lahden toisella puolella, pienen peltotilkun keskellä.