Minä kun en voi kertomustani noinkaan alottaa, niin koetan toista — oikeammin kolmatta tietä.
Oli siis kerran nuori mies, joka rakasti tulisesti nuorta naista.
Nainen… — — Mies… — —
Eräänä päivänä… — — He tahtoivat… — — — Nainen tunsi… —— — —
(Kertoja joutuu hämilleen. Avaa suunsa kertoakseen, mutta ei löydä alkua. Näyttää hyvin hätääntyneeltä.)
Hyvä isä sentään! Tuolla tavoin en pääse eteen enkä taakse.
Mutta anteeksi; pieni välikysymys: Katsokaapas onko minun nokkani punaisena?!
(Ääni joukosta: Se on jo sinisenä!)
Sen se teki! — — —
Arvoisat ihmiset!
Älkää milloinkaan antautuko tälle alalle. Ja minä itse olisin ensimäinen tätä neuvoa seuraamaan, mutta kun olen niin varmasti päättänyt, oikeastaan vannonut rupeavani kertojaksi, niin tahdon olla uskollinen valalleni ja senvuoksi koetan vielä. Ja nyt minä alotan näin: