Rehtori maantiellä erotessaan koreasti kiitteli hyvästä soudosta lehtoria, joka palavissaan astui nuttu käsivarrella. Kiitokseen yhtyi rouvakin hymyillen, mutta muuta sanomatta, ja seurasi miestänsä omalle puolelleen.
Lehtori kiitettyään kiittämästä siirtyi pihaansa ja istahti rouvansa kiikkutuoliin.
Iltapuoli-kahvin aikaan rouva Lajunen lähetti sisäpiikansa Marin kutsumaan rehtorin herrasväkeä illempana teelle ja illalliselle.
Kello 7 paikoilla sitte istuivat kaikki lehtorin pihassa ja siellä lapsetkin juoksentelivat.
Mari kantoi teetarjottimen kiikkulaudan eteen asetetulle puutarha-pöydälle ja siirsi lähemmäksi rouva Lajusen kiikkutuolin.
Herrain teelasit seisoivat komeissa hopeajaloissaan. Leipäkori uhkui yli reunojansa kaupungista mukaan tuotua parasta teen särvintä. Siinä oli pehmoista leipää ja mureita korppuja, oli myöskin sokurileipäsiä ja hienoimpia Englannin keksejä sekä piparkakkuja ja hohkaisia viipaleita, leikeltyjä suuresta sokurikakusta, jonka muutamat naisystävät olivat kaupungista lähtiessä antaneet evääksi maalle.
"Tämäpä näyttää hauskalta", kiitteli aina kohtelias rehtori.
"Olkaa hyvät, ottakaa!" kehoitti emäntä ollen jo oikealla alallansa ja siten myöskin puheliaampi.
Rouva Streng, arvaten, mitä tästä vielä oli tuleva, otti kiinanposliinisen kupin ja yhden ainoan palasen vehnäleipää, jota vastoin rehtori kokosi eteensä korista yhden kappaleen kutakin lajia, vaikka niitä olisi ollut vieläkin enempi, ja emäntä vain yhä kehoitteli ottamaan lisää.
Kun ensimmäinen annos oli onnellisesti nautittu, lähetettiin Hilja kutsumaan Maria tuomaan lisää.