Kaikki ne arvelemiset sentään haihtuivat, kun rehtori ei sanonut minkään estävän pelaamasta hänen luonaan. Niinpä rouva Lajunen läksi, tosin hiukan rauhatonna mielessänsä.
"Entä kolmas? Mitä siitä kahden kesken tulee?" kysäsi hän matkalla, hoksattuansa pahimman pulan.
"Ehkäpä tuohon neuvo keksitään."
Kotonansa rehtori pyörähti vaimonsa huoneesen ja ryhtyi houkuttelemaan häntä kolmanneksi.
"Tiedäthän, että minä en huoli hukata aikaani sellaiseen."
"Niin, kaupungissa en sitä pyytäisikään, mutta täällä kun olemme pulassa."
"Hyväkin pula! Jos sinulla ei liene parempaa tehtävänä, niin pelaa yksin kolmen edestä."
Turha vaiva. Rouva Lajunen yritti jo lähtemään pois, kun hänen mielestään kahden peli oli aivan mahdoton edes yrittääkään.
Rehtori sentään keksi muita peliä, joissa ei välttämättä tarvittu useampia sotasankareja. Ja kun kerran alkuun päästiin, kului ensi päivä hauskasti, jopa toinen ja kolmaskin. Vähitellen haihtui rouvaltakin kaikki levottomuus, hän teki sitä oikeana työnään.
Vaan loppuipa se sateen aika ja elämä muuttui toisille iloisemmaksi, toisille ikävämmäksi; ei toki rouva Lajunen kehdannut poudalla jatkaa sisällä istumista.