"Niin tosiaankin, mutta hän yritti minulta unohtumaan. Nyt olen selvillä, ja tuo teidän yksi viittauksenne minulta poisti ahdistuksen. Nyt minä myöskin voin puhua suoraan teille, kun näen, että teidän rauhanne ei häiriydy."
"Mikä sitte muka saattaisi häiritä minun rauhaani?"
Lehtori jätti siihen vastaamatta. Vasta hetkisen kuluttua virkkoi hän:
"Minä olen nyt tänä kesänä huomannut, mikä suuri ero on teidän ja minun vaimoni välillä."
"Tuskin suurempaa kuin teidän ja minun mieheni välillä. Minä olen huomannut enemmänkin. Silloin kuin teidän rouvanne laittoi meille kaupunkilais-illalliset, joita te ette näyttäneet hyväksyvän, sanoi Viktor kotiin palattuamme, kun niiden pitojen johdosta kiistelimme, että te ja minä sopisimme paremmin yhteen kuin hän ja minä. Minusta hän siinä arvasi ihan oikein enkä minä sitä siis vastustanutkaan, vaan sanoin mitä nytkin sanon, että mikä kerran on mahdotonta, miksipä sillä rupeisimme sotkemaan rauhaamme, ehkä vielä toistenkin."
Lehtori vaipui ihmettelemisen äänettömyyteen. "Saatammehan siltä pysyä ystävinä", jatkoi rouva. "Minä huomasin teidän yrityksenne totuttaa rouvaanne toisiin tapoihin ja rupesin mielelläni auttamaan; toivoin näette samalla, että Viktorikin hiukan luopuisi muutamista tavoistaan. Kun se ei onnistunut täydellisesti teille — Viktor näyttää olevan kyllin onnellinen sellaisenaan kuin on — olen sitte tarkastellut, miten te tästä asiasta selviäisitte. Minua pakenemisenne näytti olevan mielessänne jotakin, johon en tahtonut antaa teidän eksyä. Sen tähden piti minun saada teidät ennen puhumaan ja muistamaan velvollisuutenne, kuin kokonaan jouduitte harhateille."
Lehtorin ihmettely yhä kasvoi. Miten tarkka aisti tuolla rouvalla!
"Niin, pysykäämme ystävinä", virkkoi hän viimein. "Näenhän, että on turha teiltä mitään salata ja että teihin myöskin voi kuka hyvänsä luottaa. Teillä on aina oikea pohja. — Ja nyt poimikaamme marjoja, että kotiinkin joudumme."
"Minun korini on kohta täysi. Saanko auttaa teitä?"
"En minä tiedä minkään sitä estävänkään, ell'ette tahdo lähteä edeltä kotiinne. Kyllä minun koriini mahtuu." Pian täyttyi lehtorin kori kahden poimiessa.