Kori oli vielä saatava pois kyytipojan kärreistä. Lehtori jo tarttui siihen käsin reippaasti, kuten hänellä oli tapana.
"Hilja! Hiiilja!" huusi rouva Lajunen vanhinta tytärtänsä.
Lehtori kääntyi katsomaan, mikä oli hätänä. Hilja juoksi äitinsä luo.
"Mene kutsumaan Maria nostamaan pois koria kärreistä!"
"Enkö sitä minä osaisi nostaa?" kysyi lehtori.
"Mitäs ne piiat sitte tekevät? Kylläpä käskisi totuttaa heitä vain valmiisen luottamaan."
Hilja palasi. "Mari ripustaa kartiineja, ei hän pääse."
"Eikö hänellä ollut aikaa sitä ennen tehdä?" torui rouva. "Niin käy aina, kun ei itse ole katsomassa. Ei ne saa mitään aikaan."
"Älähän nyt joutavia! Kyllä kai Marilla on eilisestä asti ollut kylliksi tekemistä. Ja muuten, enkö minä täällä maallakaan saisi mihinkään koskea."
"Hm!" vastasi rouva.