Lehtori nosti korin. Rouva Streng puoli väkisin tarttui sen toiseen päähän kantamaan sitä maantieltä Lajusten asuntoon.
Rehtori, oltuaan koko ajan toimettomana katsojana, ja rouva Lajunen siirtyivät tieltä rehtorin pihaan istumaan kiikkulaudalle.
Lehtori palattuaan maksoi pojalle kyytirahan, mutta ei penniäkään enempää.
Poika siitä äkeissään murisi kärreihin noustessaan ja hevosta kääntäessään: "Kuka teille osaa mieliksi tehdä? Ajanpa minä kovaan tai hiljaan, niin ei vain heru penniäkään, että edes saisi kunnon tupakan puodista!"
Ja hevonen se sai tuntea vihat ruoskasta, jota karkuun se läksikin täyttä laukkaa ylämäkeen.
"Juottahan nyt teetä täällä", virkkoi rouva Streng ehdittyään omaan pihaansa, johon lehtorikin nyt saapui. Sepä vasta oli rouva Lajuselle tervetullut ehdotus. Hänen ei tehnyt mieli itsensä vaivautua illallispuuhissa.
"Vielähän se Katri on siellä jäljellä kuorman kanssa", virkkoi hän hyvillään, kun sai rauhassa istua sillä puolella, jossa nyt kerran oli.
Melkein samaan jatkoon huusi hän taas Hiljan esiin ja lähetti hänet kutsumaan Maria, joka tällä kertaa pian saapuikin.
"Kun Katri tulee, laittakaa kaikki kuntoon ja sitte hankkikaa itsellenne ruokaa täksi illaksi! Me jäämme tänne."
"Johan teillä on kesähuvitukset meneillään", virkkoi lehtori heilutellen krokettinuijaa.