"Kyllä me yritimme", myönsi rouva Streng, "mutta eipä tuo oikein sujunut, kun Viktor on niin haluton. Ehkä nyt kävisi paremmin, kun on useampia. Koetetaanko?"
"En minä huoli. Väsyttipä tuo matka, kun olikin niin pitkä!" valitti rouva Lajunen haikeasti.
"Kyllä minä mielelläni paukuttelen, kun kerran päästiin tänne luonnon helmaan."
Lehtori ja rouva Streng valitsivat itselleen pallot ja alkoivat paukutella melkeinpä nuoruuden innolla ja hyvällä taidolla.
"Hilja, Hilja!" kuului taas huuto.
Kutsuttu juoksi sisältä lasten seurasta äitinsä luo.
"Menepäs, kutsu Mari tänne!"
Hilja juoksi toimittamaan sanaa. Mutta Mari olikin ehtinyt mennä talon puolelle ruokaa hankkimaan, joten kului kotvanen ennen kuin Hilja hänet löysi. Saapui hän sentään viimein juoksujalassa.
"Pyydä meidän talon emäntää tulemaan minun puheilleni!" kuului se tärkeä asia, jota varten jo kahta henkeä oli juoksutettu.
Rouva jo melkein ehti ennen ikävystyä odottamiseen, kuin kutsuttu emäntä vähän siistiytyä ja viimein tulla tasaisessa talonpoikais-tahdissa.