Rehtori sai sopivan tilaisuuden lähteä huoneesensa tupakkaa noutamaan.
Rouva Lajusen ja emännän välillä kesti kauan keskustelua ruokatarpeista, mitä oli paikalta saatavana, mitä etempää hankittava.
Heidän vielä puhellessaan saapui Lajusten kuorma. Nyt oli Mari kyllä valmis tulemaan kutsumattakin. Kävipä hän myöskin pyytämässä rouvaa näyttämään, mihin mikin oli kannettava ja asetettava. Mutta rouva vain sieltä istualtaan neuvoi muutamia kohtia ja käski muuten asettelemaan mieltänsä myöten, kunhan vain kaikki tuli hyvin.
Lehtori sen sijaan heti keskeytti krokettinsa ja läksi pitämään omista tavaroistaan huolta sekä muutenkin kantamisessa apuna olemaan.
Rouva Streng meni sisälle arvattavasti illallisen puuhaan.
Talon emännän lähdettyä siirtyi rehtori jälleen kiikkulaudalle.
"No, miltäs täällä näyttää?" kysyi hän.
"Enpä tiedä. Kyllä siellä kaupungissa taitaisi parempi olla. Täällä tuntuu tulevan niin paljo puuhaa. Eihän täällä saa edes lihaakaan paikaltansa, pitää tilata kaupungista."
"Se minusta ei niin paha vastus ole. Vaan täällä ei ole edes ainoatakaan puuta, jonka siimekseen pääsisi huoneiden kuumuudesta. Kotona kaupungissa kun astuisin vain alas rappusilta, niin olisi kylliksi varjoa."
"Varjoa tuota on huoneidenkin seinillä. Mutta ei täällä ole seuraa minkäänlaista."