"No, no!" muistutti rehtori kuin kaupungissa koulupoikia. "Tuo rouva Lajusen valitus tuntui halveksivalta häntä itseään kohtaan; oliko sitte hän niin mitätön!
"Minä tarkoitin: minkäänlaisia naisseuraa. Sillä ei noista talonpoikais-emännistä seuraksi ole. Hehän eivät tiedä niin mitään, puhuvat vain alinomaa töistään ja puuhistaan, ikään kuin niitä ei muilla olisikaan."
"Onhan tuo niinkin", myönsi rehtori. "Eikä täällä saa kokoon wisti-klubia, eikä ole lukusaliakaan, jossa sanomalehtiä näkisi. Miten tämä kesä todellakin kuluneekaan?"
"Minä aion hankkia kirjoja ja paremman puutteessa lueskella niitä."
Lehtori palasi omalta puoleltansa.
"Täällähän näkyy tulevan oikein hauskaa. Tuossa on metsä oivallinen mäen päällä, jossa sopii riippuverkossa venyskellä kuumimmat hetket!"
"Kuka sinne jaksaa kiivetä!" koetti rouvansa häntä vastustaa. Lehtori innoissaan ei kuullut koko väitettä, vaan jatkoi:
"Entäs tuo järvi! Sielläpäs näyttää kelpaavan soudella ja kalastella kylliksi särvinruokaa…"
"Ei se minua huvita", tokasi väliin rehtori.
"… eikä ole pelkoa myrskynkään vaarasta, kun on noin paljo saaria!" purki lehtori yhä luonnonraitista mieltymystään.