Oli rouvassa sentään syvimmällä kätkössä myöskin oikeuden ja tosi ihmisyyden siemen, vaikka se oli tähän asti pysynyt kehittymättä, osaksi lehtorin itsensä tähden, hän kun oli avioliittonsa alussa liian pian luopunut rouvansa kasvatuksesta taikkapa ollut liian jyrkkä siinä, osittain myöskin sopimattomain kaupunkilaisystävättärien tähden, he kun rouvan turhamaisuutta yhä kiihdyttelivät. Nyt kun nämä ystävättäret olivat poissa ja päin vastoin oli usein tilaisuus kuulla oikeampia tapoja ja ajatuksia, alkoi se ihmisyyssiemen itää ja samalla kasvattaa kiivasta ristiriitaa rouvan mielessä entisen nukkemaisuuden ja vasta itävän uuden ihmisen välillä.
Tämän ristiriidan tähden tuntui mustasukkaisuustauti vielä rasittavammalta. Mutta vanha puoli oli vielä niin paljon voitolla, että rouva ei omin neuvoin siitä jaksanut selvitä.
Nyt kun lehtori tänä äsken kerrottuna aamuna nousi, oli rouvakin ollut sen verran liikkeellä, että sattumalta huomasi rouva Strengin lähdön kori kädessä. Hän oli nukkuvinaan uudestaan; mutta kun lehtori peseydyttyään ja pukeuduttuaan läksi ulos, riensi hän salaa ikkunasta katsomaan, menikö hänen miehensä samanne päin. Ihan oikein: kori hänelläkin kädessä ja samaa tietä. Eiköhän tuo ollut vain edeltä päin sovittua!
Vielä oli liian aikainen nousta. Rouva siis palasi vuoteelleen ja valvottuaan hyvän aikaa vaipui horrostilaan, joka ei vähääkään virkistänyt, vaan sen sijaan antoi mielikuvitukselle vapaan tilaisuuden kiusata hermostoa ja luoda ilmi eläväksi kaikenlaisia kuvia, joita ei avoimin silmin nähdä eikä huolitakaan nähdä.
Ja mielikuvitus tietysti jatkoi ja kehitteli kernaimmin niitä kuvia, joita mieli oli täysimpänä. Se loi makaajan nähtäväksi kauniin marja-ahon ja siihen lehtorin ja rouva Strengin marjoja poimimaan. He ensin pysyivät etempänä toisistaan, mutta lähenivät vähitellen ja viimein pistelivät mehukkaita mansikoita toinen toisensa suuhun ja poimivat niitä toinen toisensa koriin.
Tämän kaiken oli rouva Lajunen näkevinään pensaston takaa, johon muka oli kätkeytynyt heitä tarkastelemaan.
Viimein poimijat muka nousivat seisomaan, syleilivät ja suutelivat toisiansa.
Se toki jo oli liikaa.
Lehtorin asunnossa kuulivat Katri ja Mari kyökkiin, jossa odottelivat rouvan heräämistä, kovan parahduksen. Mari juoksi sisään.
Omasta äänestään heränneenä istui rouva sängyssään märkänä hiestä ja silmät oudosti leimahtelevina. Tottunut lääkäri olisi niistä heti nähnyt kuumeen oireita.