"Missä lehtori on?" kysyi hän.
"En minä tiedä, jo hän oli poissa, kun minä heräsin ja yritin kahvia viemään."
"Ette te tiedä mitään, mutta tiedän minä itsekin. Hän suu…"
"Oikeaan aikaan hän toki muisti, että Mari olikin vain piika ja keskeytti syvälle kätketyn salaisuutensa tunnustuksen.
"En minä nyt jaksa nousta," sanoi hän sitte selvemmällä äänellä, "tuo vain kahvia ensin."
Mari riensi toimittamaan.
Rouva painui takaisin makuulle. Kuuma vuode melkein poltti, mutta ruumis oli niin hervakka, että tuntui ikään kuin vajoavan lävitse. Putoamista peljäten hän ummisti silmänsä ja hiukan vapisi.
Katri kuitenkin paraiksi toi kahvin, että rouva pääsi vaarasta. Hän joi kupin, jopa toisenkin, ja vähän virkistyi hetkiseksi, kunnes kahvin lämpö tuotti uutta kuumetta. Ei ollut ajattelemistakaan ylös nousemista.
Hetkisen kuluttua saapui lehtori kotiin.
Rouva kuuli hänen askeleensa ja huomasi niistä, että hän astui suoraa päätä hänen luoksensa.