Nyt alkoi kiireen kihinä Mäkelässä. Ensinnä siirrettiin paras aitta uuteen paikkaan. Niissä talkoissa olivat apuna ainoastaan Notkolan miehet ja pojat. Viinalekkeriä maisteltiin vain nimeksi, sillä Notkolan isäntä ei suvainnut juopumista. Kalle kyllä oli koulumatkoillaan oppinut ryyppimään, mutta ei nyt rohjennut sitä tehdä isänsä nähden, eikä hän vielä ollut niin pahoissa viinan kahleissa, että olisi sitä juuri himoinnutkaan; hän joi vain huviksensa, milloin hyvä tilaisuus sattui.
Aitan valmistuttua asettuivat mäkeläiset siihen asumaan ja määräsivät kahdetkin suuret talkoot, toiset tou'on tekoa, toiset asuin- ja karjakartanon muuttoa varten.
Kynnöt tuli kynnetyksi kunnialla. Toiset vielä suuremmat talkoot eivät päättyneet yhtä onnellisesti. Huoneet saatiin miehissä pian hajalleen ja sitte kilvalla vetäessä lopetettiin työ päivällisille. Myöhäiseksi syönti siten jäi, mutta ei viitsitty työtäkään kesken jättää.
Tämä harmitti Liinaa, hän yritti kiirehtimään ruoan laittajia. "Minun pitää saada ruokaa aikanaan; sen verta toki pitäisi teidän tietää!" torui hän äkeissään.
Kalle sattui tulemaan paraiksi kuulemaan komennusta. "No no, eihän sinulla nyt kiireempi liene kuin meillä muillakaan, jotka olemme työtä tehneet sinunkin edestäsi", selitti hän säveästi ja iloissaan työn joutumisesta. "Pitääkö minun siltä syömättä olla, että sinä et malta työstä tulla?", kysyi Liina vielä äkäisemmin.
"Ohoh, eipä luulisi jouten ollessa syönnillä kiirettä olevan; ei minusta ainakaan ruoka maistu, milloin jouten olen", selitteli Kalle vielä puoleksi leikillään, toiseksi tosissaan.
"No, eivät nämä tällaiset ruoat minusta maistukaan, parempiin minä toki olen tottunut aikoinani."
"Laita sitte itse parempaa, kun ei tämä kelpaa; tekisitpähän silloin edes jotain joutessasi." Kallea jo vähän pahastutti tuo nurkuminen tällaisessa kiireen kähinässä; sitä hän toki ei olisi odottanut.
Liina puolestaan suuttui. "Vai niin, vai pitäisi minun itseni ruveta ruokaa laittamaan! Mitä sinä oikeastaan ajatteletkaan? Sanopas kerrankin!"
"En mitään erinomaista, sitä vain, että ainakin se olisi emännän asia."