"Mitenpä hän virkkoi, kun hänellä itselläänkin oli muuta mielessä.
Asialla se Liena täällä kävi."
"Kyllä tässä ihmeissä käsin ollaan! Kaikki vain taloa varastavat ja vielä julkeavat noin ilmi puhua. Onhan tässä koetettu neuvoa ja kurittaa; missä sitte lienee vika? Sinäkin, Matti, teet tuolla lailla, vaikka olen sinuun aina luottanut. Etkö luule sen tuntuvan karvaalta isäsi mielestä?"
"Isä, älähän nyt sentään minua ihan umpimähkään tuomitse!"
"Mihin sinä sitte tarvitsit rahaa? Vastaa siihen ensin ja puolustaudu vasta sitte, jos osaat."
"Sitä en nyt tahtoisi sanoa tällä kertaa. Uskokaa, kun vakuutan, että turhuuteen en pannut. Tuonempana kyllä kerron, ja silloin sen itsekin hyväksytte."
"No, samahan tuo sitte oli, jos sait rahaa tai ruista; enkä minä niin kovin moiti omin luvin otostakaan.
"Mutta minun omatuntoni moittii. Minä juuri tahtoisin päästä salaamasta ja sen tähden minä pyysin palkkaa. Lupaa vaikka viisi- tai vain neljäkin kymmentä markkaa. Jos elot riittää, myödään silloin, kuin saadaan hintaa; jos eivät riitä myötäväksi, niin vähempihän ainakin tarvitaan ostaa. Ei siitä talolle vahinkoa ole, vaan minulle rauhallinen mieli; omaanihan saisin käyttää. Jos en kaikkea tarvitsisi, niin talteenpahan jäisi minunkin taakseni."
Isäntä oli paikkakuntansa miehiä ja pysyi mielellään vanhoissa tavoissa, mutta ei kuitenkaan ollut niin itsepäinen eikä ymmärtämätön, että ei olisi taipunut järkevistä syistä: eihän hän ollut keltään vaatinut tähänkään asti sokeaa tottelemista, vaan päin vastoin hän olisi mielellään neuvotellut kaikista talon asioista jokaisen kanssa, jos vain toiset olisivat siihen taipuneet. Mutta kun varsinkin emäntä teki kaikki asiansa salaa ja ne kuitenkin aina tulivat perästä päin tavalla tai toisella ilmi, tuli isäntä siitä usein muistuttaneeksi. Tästä oli yksin suoravaisen Matinkin ja tietysti vielä enemmin Anna Maijan mieleen kasvanut jonkinlaista kammoa, joka heitä pakotti seuraamaan äitinsä esimerkkiä silloinkin, kuin ei ollut tarviskaan salaella.
Nyt isäntä vähän aikaa mietiskeltyään virkkoi leppeästi:
"Et sinä, poika, näy tyhmimpiä olevan. Oudolta tuo tuntuu palkan maksu omalle pojalleen, vaan parempi kuitenkin on maksaa sinulle kuin rengille, joka saattaisi olla petollinen silmän palvelija."