"Mitäpä niihin uuneista, kun ei ole tietoa seinäinkään teosta."
"Sen minä sanon, että jos kerran kartanon sijaa muutetaan, niin kyllä ne pitää tehdä kammaritkin", päätti emäntä.
"No, no, vai sinä tässä rapeatkin rakentajaksi!" virkkoi isäntä.
Asia muuttui leikiksi ja samalla se oli päätetty.
Huomeisaamuna oli Matti vielä varemmin jalkeella. Kun isäntä astui vaatteissaan ulos, olivat jo hevoset hirsirekien eteen valjastetut ja Matti reessä istuen odottamassa.
III.
Seuraavana syksynä seisoi jo Vaaran tuparakennus uutuudesta hohtavana, poikittain käännettynä ja muutenkin Lienan piirrustuksen mukaan tehtynä, kammareinensa kaikkinensa valmiina.
Tietysti oli myöskin varsinaisia kirvesmiehiä ollut rakennustyössä, mutta hyvää apuapa oli Matistakin ollut, milloin hän suinkin talon töiltä jouti. Varsinkin kevätaikana oli Matti melkein nukahtamatta yöt päivät kaivanut kivijalan sijaa veistellyt hirsiä ja tehnyt kaikkea muuta, mihin vain yksin pystyi ja mihin hänen taitonsa riitti.
Suntion Lienalle oli hän jo kevätkorvalla tarkoilleen kertonut, miten hänen oli ainakin aluksi onnistunut täyttää Lienan ehdot.
Kun vanha tupa lämpimämpäin ilmain tultua purettiin ja uusi kivijalka seisoi valmiina sekä yhdet pohjahirret saatiin eräänä lauantai-iltana kivien päälle paikoilleen, toi Matti pyhänä Lienan Vaaraan ja kertoi kotiväelle, mitä varten hän oli rukiita puotiin vienyt, vieläpä jäänyt vähän velkaankin, vaikka sen sittemmin jo oli kuitiksi suorittanut.