Kun tätä paitsi Matti aina ja usein isäntäkin neuvotteli Lienan kanssa, kohosi hän tahtomattansa koko talon hallitsijaksi, ja hyvin näytti kaikki käyvän, paremmin kuin Matti ja Liena olivat uskaltaneet toivoakaan. Ei kellään ollut mitään valittamisen aihetta muusta kuin että Mikko pyrki, milloin vain soveltui, sieppaamaan sokuripalaa tai muuta mieluista.
Alkoipa siitä syksy lähestyä tai oikeastaan syyskuun alku ja Liena tahtoi kaikin mokomin toimittaa Mikkoa kouluun. Hyvin isäntä ensin vastusteli moista ajan ja tavaran tuhlausta, ei juuri itse opin tähden, vaan varain riittämättömyyden pelosta. Mutta taipui hän sentään, kun Liena huomautti tuota Mikossa jo näkemäänsä, isännälle ennestäänkin tiettyä näpistelemiseen taipumusta ja lausui toivovansa sen siellä koulussa katoavan.
Niinpä Mikko vietiin lähikaupungin kansakouluun ja pantiin evästä mukaan muutamiksi viikoiksi sekä luvattiin kyllä ajoissa tuoda lisää.
Liianpa aikaisin Liena sentään alkoi riemuita työnsä menestyksestä.
Nikkari Janne oli ensi hetkestä asti saavuttanut emännän suosion. Olihan hän pulska poiki ja sitä paitsi mestarimies. Eipä siis ihme, että emännän mielessä alkoi häilyä "nikkarin matamin" nimitys sointuvampana kuin "talon emäntä", eikä hän malttanut olla sitä huomauttamatta Anna Maijalle. Samaan aikaan hänestä rupesi näyttämään Jannen äidin voipytty niin omaisen tutulta, että siihen välistä livahti talon pytystä neljännes- tai puolinaulainen "siru". Maitoa osui myöskin "tilkka" salatietä saman mummon haltuun. Ja Jannen äiti puolestaan oli hyvin halukas ottamaan vastaan ilmaiseksi annettua; siihenhän hän oli koko ikänsä tottunutkin köyhyydessä eläessään.
Liena tätä välistä huomasi, mutta ei ryhtynyt emäntää opettamaan; sehän toki olisi ollut sopimatonta. Matillensa hän kahden kesken asian mainitsi ja pahoitteli, että arvattavasti Anna Maijakin eksyy samalle tielle.
Joulun tullessa oli Matin lähdettävä noutamaan Mikkoa luvalle kotiin luvun alottelusta.
Liena pyysi häntä tuomaan samalla kaupungista paperia, että saisi ruveta kirjanpitoon tuloista ja menoista, jollaista hänelle ennen koulussa oli vaikka hyvin niukastikin muutaman kerran vain näyttämällä opetettu.
"Pääsenkö minä kanssasi?" kysyi Anna Maija, tullen juuri keskeyttämään toisten tilisalaisuutta.
"Mitäpä sinulla on kaupungissa asiaa? Suotta vain lähtisit hevosen vedettäväksi."