Isäntä luki Johanneksen ensimmäisestä epistolasta 3:nen, 4:nen ja 5:nen luvun sekä lopuksi Herran rukouksen ja siunauksen.
Illalliselta noustessa sitte Liena ikään kuin leikillä kysyi, arvasiko kukaan, miten paljo leipää nyt oli vuoden kuluessa syöty kotona.
Vaikeahan sitä tietysti oli kenenkään tietää. Liena kävi noutamassa maitokammarista kirjansa ja luetteli, minkä verta oli kulunut viljaa kaikkiansa, miten paljo jauhatettu omaa ja kesällä ostettu; kuinka monta tynnyriä oli nyt viime kesänä saatu omista pelloista, mikä osa niistä jo oli jauhatettu ja miten paljo eloa siis vielä oli jäljellä aitan salvoissa.
"Sitäkö varten sinä kaikkea mittautit?" virkkoi isäntä ihmeissään.
"Jo minä sen tiesin viime joulusta asti", ilmasi Matti.
Tiesipä Liena myöskin, miten paljo oli maitoa kaikkiaan saatu ja miten paljo voita; mikä osa siitä oli myöty ja paljoko kotona syöty.
"Onko tosiaankin niin paljo voita syöty? Mitenkään sitä kuluukaan, vaikka ei joka vero ole pöydässä?"
"Näkyy sitä kuluvan."
"Kyllä on hauska tietää tuo kaikki. Ja eikö ole ostettu kuin kaksi jauhomattoa? Niin, itsehän minä ne tosiaan kävinkin ostamassa. Toissa kesänä tuotiin kahdeksan ja kolmanna kesänä koko kymmenen."
"Eipä nyt ole tarvittukaan teettää töitä kylässä siitä asti, kuin Liena meille tuli."