"En minä sitä käsitä. Katsos, tuossa veli Matti juuri kantaa kymmenkappaista pussia jyväkuormaansa, ja kyllä minä tiedän mitä varten. Ei se myllyyn joudu muiden säkkien kanssa, vaan puotiin se siellä livahtaa ja Matti saa herrastupakkaa ja muita pikku tarpeita."
Jopa kuului porstuasta emännän ja täti Marin tulo.
Lienalle pysähtyi huulille ponteva muistutus, että salaamisella tuo kotitavaran otto juuri tehdään varkaudeksi, joka se muuten ei olisikaan. Anna Maija kiireesti pisti nyytin taaksensa piiloon tulijain juuri astuessa ovesta sisään.
"Äiti, tuopiko Matti rinkeliä, kun vie pussin puotiin?" kysyi Jussi lattialta, jossa oli hyvin toimessaan kuunnellut äskeistä keskustelua.
Anna Maija punastui. Vaan Matti oli jo ehtinyt peittää reen sevälle heinäin alle pussinsa, jonka oli hyvin ympärilleen vilkuillen kantanut eloaitasta kolmen pitkän säkin lisäksi.
Emäntä katsahti ikkunasta.
"Mitä sinä joutavia höpiset! Eihän Matilla ole pussia, eikä hän nyt mene puotiin, vaan myllyyn."
"Mutta myllylläpä on puoti. Tuopiko Matti rinkeliä?"
"Ei tuo nyt. Tarvitaan ne elot leiväksikin."
Anna Maija istui levottomana ja Liena vähän välinpitämättömämpänä kuunnellen, miten tuo paitaressun kieliminen päättyy.