Jannella tietysti oli täysi tosi mielessä.
"Milläs sinä sitte aiot elättää perheen?"
"Käsilläni; eihän noita minulla valmiita rahoja ole."
"Missä? Täälläkö maalla?"
"Niinhän me…"
"Kutka te? Kuulehan, Janne, ei siitä tule koko puuhasta mitään. Ei ainakaan tässä eikä monessa muussakaan maapitäjässä riitä kaupunkinikkarille työtä perheen elättämiseksi asti."
"Saattaisinhan kesät käydä suuremmissa työpaikoissa niin kuin ennen."
"Ja talvet vetelehtiä niin kuin ennen. Jos asetut kaupunkiin, sitte tuota vähän saatettaisiin arvella, vaikka suoraan puhuen minä mieluisemmin soisin Anna Maijan tulevan kunnon talon emännäksi kuin nikkarin matamiksi."
Hyvin pahoilla mielin läksi Janne isännän puheilta kertomaan vastausta Anna Maijalle. Ja pahoillensa tuli hänkin. Kuitenkin päättivät he vielä käyttää emännän välitystä. Lienan ja Matin he ihan oikein arvasivat pysyvän sekautumatta koko asiaan.
Kauan vastusti isäntä vaimonsakin houkuttelua. Täytyi hänen sentään viimein suostua, kun huomasi Anna Maijan kykenemättömäksi tajuamaan järkeviä syitä, eikä hänen tehnyt mieli häntä ikäänsä itkettää.