Sovittiin, että nuorten piti elämän toisessa tuvassa eri leivässä ja ostaman tarpeensa talosta kohtuullisesta hinnasta.
Häät vietettiin kesällä ja Anna Maija asettui matamiksi
Tästä lähtein nyt emännällä oli vielä suurempi kiusaus kuin ennen siirtämään minkä mitäkin ruokatarpeita Lienan hallusta Anna Maijan haltuun, eikä hän omalle lapselle antaessaan viitsinyt joka "sirua ja pisaraa" punnita ja mitata. Paha vain, että tuo siru usein oli kimpaleen kokoinen ja pisara monesti koko kannunkin täyteinen. Nyt häneltä myöskin unohtui Anna Maijan tähden kokonaan sisar Mari lapsinensa eikä Marikaan enää huolinut käydä "kiusaamassa", kun huomasi sisarensa vastahakoiseksi; ennen toki vierailta saattoi kärsiä tylyyttäkin kuin omalta sisarelta.
Täten sai isäntä aihetta ihmetellä joka kerran, kuin Janne tuli suorittamaan Lienan kirjoittamaa toisen leipäkunnan ruokaotosten tiliä, mitan he niin vähällä toimeen tulivat. Ja muutamien kuukausien kuluttua joutui Lienakin pulaan, kun hänen numeronsa, varsinkin voitilissä, pyrkivät yhä pahemmin sotkeutumaan.
Pitipä siitä syksymmällä sitte isännän lähtemän viemään evästä Mikolle, joka silloin vielä kävi viime vuottansa kansakoulua, ja samalla muuttamaan säästettyä voita rahaksi.
"Paljokos sinulla nyt on voita?" kysyi hän nostaessaan isonlaista astiaa kärreihin.
"Kirjani mukaan pitäisi siinä olla kaksi leiviskää. Mutta hyvin se näyttää vähältä."
"Mitenkäs sinun kirjasi nyt ovat ruvenneet niin pettämään? Olivathan ne ennen tarkat."
"Sitäpä tässä minäkin ihmettelen. Joka kirnuuksesta punnitsen aina runsaasti, eikä voi sittekään riitä. Johan se on monesti tapahtunut."
"Siitä nyt näet," virkkoi emäntä, joka paraiksi tuli kuulemaan Lienan viime sanoja, "miten joutavaa turhuutta se sinun mittelemisesi on."