"Tottahan tuota nyt tään verran jaksaa."
"Mutta säästähän veronmaksuun! Silloin minä tarvitsisin jonkun verran lisäksi omihini."
Jannen joulu-ilo sotkeutui. Hänenkö varoihinsa sitä nyt turvauduttiinkin! Mutta ei hän mitään vastannut eikä enää puhunut koko iltana.
Päästiin siitä kevättalveen.
Isäntä kerran pistihe myllylle jauhattamaan ja samalla kävi puodissakin.
Kauppias, kohteliaasti tarjottuaan tupakan, kysäsi ikään kuin ohi mennen:
"Yhdessäkö leivässä te olette vävynne kanssa?"
"No, niihän ollaan. Olisiko mitä?"
"Jannella on täällä vähänen asioita."
"Onko hän tänne velkaa? Paljoko sitä on?"