Tuli veronmaksun aika ja Janne silloin antoi apellensa viisikymmentä markkaa.

Isäntä ällistyi. Mistä Janne nyt oli rahaa saanut?

"Entäs se puotivelka?”

"Maksettu", kuului lyhyt vastaus.

Vielä pahemmin kummastui isäntä, mutta mitään selkoa ei hänelle annettu.

V.

Kansakoulusta päästessään oli Vaaran Mikko jo melkoisen vanttera, kuudentoista vuoden ikäinen miehen alku, niin että hän voimiltansa kyllä olisi kyennyt melkeinpä mihin työhön hyvänsä. Isänsä laittoihin hänelle kelpo viikatteen kuntoon ja käski kanssansa niitylle, kun helpompien kevätkesän askareiden jälkeen joutui kiireinen, vaan viehättävä heinäaika.

Läksihän Mikko tietysti, ei hän toki kehdannut suoraa käskyä vastustaa, vaikka aikaisin nouseminen tuntuikin hyvin vaikealta nyt äkistään; siihen astihan ei mikään pakko ollut ajanut häntä ylös ennen kuin itsestään heräsi.

Mikko niitti päivän hiljakseen ja toisenkin, ja isän teräväksi hioma viikate alkoi jo luistaa täyttä vauhtia, niin että heinä pystyyn jäi joka lyönniltä, kunnes uusi lyönti sen työnsi laidemmalle. Tämä antoi myöskin työn intoa muuten vastahakoiselle mielelle, niin että Mikko toisen päivän iltarupeamalla yltyi kilpaamaan vahvan niittomiehen päiväläis-Pekan kanssa.

Mutta kolmantena aamunapa sitte uni painoihin silmäluomia niin sanomattoman suloisesti ja koko ruumis tuntui niin perin raukealta, että Mikon oli varsin vaikea herätä.