Tämän sinetin Mikko pisti taskuunsa.
Oli juuri postin lähtöpäivä. Kauppias kirjoitteli omassa kammarissaan kirjeitä koko kasan, pani muutamiin rahojakin ja lukitsi ne sinetillänsä sekä toi ne konttorihuoneesen Mikolle postiin vietäväksi ja sisäänkirjoitettavaksi.
Vapisevin käsin otti Mikko kirjeet vastaan.
Vielä ei ollut kiirettä postikonttoriin Hän siis pisti kirjeet taskuunsa ja jatkoi työtään kauppiaan konttorissa. Mutta kun kauppias poistui ottaen nurkasta kepin käteensä, josta Mikko arvasi hänen lähteneen kävelemään, kävi hän kiireesti lukkoamassa kaikki konttorin ovet, jääden itse sisälle.
Kotvasen kuluttua hän läksi astuskelemaan postikonttorille päin järven rannatse ja pysähtyi siihen ikään kuin huviksensa heittelemään kiviä veteen. Yksi niistä välähti niin omituisen kirkkaasti ja muutenkin lentää vikuroitti niin oudosti ilmassa, että onkipojat huudahtivat: "mikäs se sellainen kivi oli!" Vaan Mikko mitään vastaamatta jätti heidät sitä itseksensä arvailemaan.
Päivälliseltä Mikko nousi kesken, valittaen päätänsä kivistävän, ja riensi kirjoittamaan sisarelleen. Saatuansa kirjeen valmiiksi kääri hän sen sisälle rahaa ja päälle puhdasta paperia, sulki kaikki kuoreen ja piirsi siihen sisarensa nimen. Kirjoittipa hän sitte vielä toisenkin kirjeen kotipaikkansa kauppiaalle, pyytäen häntä antamaan mukana olevaa kirjettä Anua Maijalle. Pistettyään sitte kaikki suurempaan kuoreen piirsi hän siihen takanojaisilla kirjaimilla osoitteen ja työnsi iltapäivällä postikonttoriin mennessään kirjeen laatikkoon, että kenenkään ei pitänyt lähtöpaikassa tietämän sen häneltä lähteneen.
Hyvän aikaa meni kaikki entistä menoaan? Mikko, oltuaan muutamia päiviä levoton, alkoi jo nukkua rauhallisesti ja unhottaa koko asiaa. Varsinainen ekspeditööri palasi ja Mikko taas ryhtyi apulaiskirjurin töihin.
Eipä aikaakaan, niin saapui kauppiaalle yht’aikaa kaksi kirjettä, joissa ilmoitettiin hänen lähettämistänsä kirjeistä olleen rahat poissa ja samalla lähetettiin hänelle nähtäväksi kuoret, joiden sinettejä ilmoituksen tekijät eivät tunteneet kauppiaan omiksi.
Vieraat ne olivatkin ja kauppias heti katsoi kirjoistaan, minä päivänä ne oli lähetetty.
Mikko oli konttorissa läsnä.