"Isä tulee!" huusi hän juosten kolpitsan luo ja kurkistaen laidan yli alas, kun Mikkoa ei näkynyt. Vaan kiireessään hän osuikin sysäämään painavamman puolen ruumiistansa yli laidan. Jalat vain huilahtivat ja Jussi putosi Mikolle niskaan, joka saatuaan viime sirusen saaliistaan suuhunsa oli juuri juossut aukon alle.
Koskenta ei niin vaarallinen ollut, mutta älähän siitä sentään pääsi säikäyksestä.
Pojat vedettiin ylös. Jussi parkui vielä hirveästi, että muiden korvat tilliä lauloivat.
Mikko juoksi sitä kyytiään penkille seisomaan ja pisti kaapin avaimen paikallensa ikkunan päälle. Sitte katsahti hän ulos ja rauhoittui, kun isä vasta näkyi hevosta riisuvan nokisen rankakuorman edestä.
Nyt tuli emännälle kiire. Olisi pitänyt leipäkeot taputella litteämmäksi ja toimittaa uuniin, vaan olisi ollut ruokakin saatava pöytään.
"No, tuo sinä ehk' ruokaa joudukiksi!"
Anna Maija, jota käsky tarkoitti, nosti kolpitsan kantta ja haparoi kädellään leipäkasaa.
"Eihän täääll' ole yhtään leipää."
"Näinköhän sitte meni viimeinen sisar Marille? Eivätkä nämäkään tästä joudu vielä päivälliseksi."
Emäntä meni tulipäreellä tutkimaan.