[Painettu »Sanan Saattajaan Viipurista» n:o 17, v. 1833; siihen käsikirjoitukseen, joka pääasiassa on yhtä pitävä tämän kanssa, on nimen viereen kirjoitettu sanat »Laur Ventolaisen tarinasta».]
C. LAURIN TUOMISET.
Muinon kysy Kyyprialta
Rakkauden Emuulta
Eros, sen poika mankki:
»Saisinko ma kerran käydä
Pohjan maita katsomassa;
Millä lailla miehet siellä
Sekä emännät elävät?»
Äiti ääntäpi hänelle:
»Pakkanen paahtapi
Poikani! pohjan mailla;
Siella jääksi jähmettyisit.
Jahka kevät kerkiäpi
Joudat mennä joutsenille
Johto-miesnä, juonen kanssa.»
Alko päivä Ahrikassa
Vaivata varilla —
Lähesty lämpelässä
Matka-linnun majan muutto.
Tuli joukko joutsenia,
Joiden kanssa kaitsejaksi.
Laitto lapsen äiti kaunis.
Evästetty Emoltansa
Hemmuilla, heluilla,
Vyötetty suosin-vyöllä.
Tuli poika pohjan maille.
Tahto siellä talvellakin,
Vilullakin viekastella,
Mutkaelen muotoansa.
Suksin Suomessa samosi
Jäniksen jälillä
Poluilla koikka-polven.
Joutsi heitti jonkkelia
Pirun pikkuisen olalla,
Viini visko vinkkeliä
Pienen kaulalla kanaljan.
Oli Lauri laitelluna.
Lankoja laduille,
Risuihin rihmaksia.
Oli vaski vanteita.
Pannut jäniksen jälille;
Oli varvut varustellut
Rintanansa rihmaksilla.
Kyttä pieni kyyrysissä.
Puistossa puikkeissa.
Sattukin saalihiksi.
Surma siirsi silmukkansa.
Pienen herjän hengen päälle,
Että luuli lumiseksi
Jänöksi jähmettyvänsä.
Kurkku kurjalla kähisi
»Kyypria kylmästä
Autata armotointa!
Neittä kolme neuvo tänne
Poloiselle pohjan maalle!
Charis kaunoinen pelasta
Karjalaisen kattilasta!»