1816:n vuoden alussa oli Poppius kirjoittanut isälleen kirjeen (7), jossa sanoo aikovansa heti lähteä Porvoosen vihityttämään itseänsä papiksi. Että hän nyt jo oli päättänyt tehdä sen ja siis jättää lukunsa ainakin ajaksi, siihen vaikuttivat luultavasti leipähuolet. Mahdollista on myös, että, niinkuin Gottlund luuli, satunnainen alakuloisuus jonkun vastoinkäymisen tähden luvuissa oli saattanut Poppiusta tälle tuumalle. Kirjeessä Juvalta koettaa Gottlund selittää Poppiuselle, kuinka kerrassaan epäedullinen hänelle tämä askel olisi.
»— ty Du vet ej ordet af förrän Consistorium Venerandum skjutsar Dig åt helvetet, upp till Kiuruvesi eller d. m. Och tänker Du framdeles undergä promotion, får du procossa med Biskopen allt till Keijsaren som Gustafsson i Sveaborg. — — Och skrifver Du till Borgå sä låf ei vist koma, kanske du kunde få bättre villkor derigenom».
[»— sillä ennenkuin tiedätkään, lähettää Consistorium Venerandum sinut helvettiin, Kiuruvedelle asti tai muuanne yhtä pitkälle. Ja jos aijot tulevaisuudessa antaa promoveerata itseäsi, saat käräjoidä Piispan kanssa aina Keisariin asti kuten Gustafsson Viaporissa. — — Ja jos kirjoitat Porvoosen niin elä lupaa varmasti tulla, ehkä' saisit paremmat ehdot sen kautta.»]
Jos lie tämä vaikuttanut, tai Poppius muutenkin päätti tällä kertaa jättää papintuumansa, lopputulos on, että hän edelleenkin jäi Turkuun lukujansa jatkamaan ja tuskinpa ensinkään kirjoitti Porvoon konsistoriumille.
Vuonna 1816 olivat Poppius ja Gottlund viimeisen kesän yhdessä kotona Juvalla. Jälkimäinen valmisteli nyt matkaa Upsalan, jonne suomalaisten ylioppilasten vielä tähän aikaan oli tapana lähteä harjoittamaan opintojaan. Päättäen eräästä Gottlundin kirjeestä (8), jonka hän myöhemmin kirjoitti Poppiuselle Turkuun, oli nyt myös ollut kysymys, että Poppius lähtisi mukaan. Syystä tai toisesta katsoi tämä kuitenkin paremmaksi toistaiseksi jäädä kotimaahan, vaikka hänellä olikin isänsä suostumus matkaan. Syksyn alussa hän siis taas lähti Turkuun. Heti ensi kirjeessä (9), jonka hän täällä sai Gottlundilta Upsalasta, kehoittaa tämä häntä tulemaan sinne, koska siellä muka elatuskin oli paljoa halvempi kuin Turussa. Marraskuun alussa (10) kirjoitti Poppius siihen vastauksen suomeksi kertoen omista pyrinnöistään ja Turun oloista. Tähän asti oli heidän kirjeenvaihtonsa käynyt ruotsiksi, mutta nyt Poppius ensimäisenä vaihtoi sen kansansa kieleen. Innostuneena tästä ja isänmaallisista tunteistaan siellä muukalaisten joukossa vastaa (11) Gottlund myös suomeksi puhuen Savon korvista »jossa pyyt vihelevät, ja peipuiset vingertavat». Sentehden, jatkaa hän, »sine tiet oikein kuin, kuin sine ett häjtet unouxen sen kallin kielen joka nyt on poleuxen alla, nin myös minekin, vajka nyt tässä täutyn olla, muihen sekkan suljettunna, omasta maasta, — —». Että hän tässä tarkoittaa. muutakin kuin kirjeitten kirjoittamista suomeksi, on selvää. Poppius oli luultavasti kertonut runoistaan, joita hän suomenkielellä oli alkanut sepitellä ylioppilasaikanaan. Muussakin suhteessa on tämä kirje mieltäkiinnittävä. Hän jatkaa nimittäin:
»Se [Atterbom] on yxi ajvan hiljainen miesi, ja emine taidan ymertä, mitenkä hän on nin sauret kiäntymyxet (hvälfningar) Ruotsin laulamuxessa (Poesie) matkan saatana. Hän on pannuna kumaxi, ette ne ej Turussa ovat pitänä pareman huolen, oman maan asiojsta, vajka ne kylle joka vuosi kirjuttavat disputationit Saxan ja Graekan kielen välillä, nin ej hyö millonka antavat, omasta kieleste tiedon. Vaan tähä myö liiton ette ej suomen maan tietymys (Litterat.) mejäen syyn kautta, pitä hävittämän, vaan piteme me ajkana myöten, nin paljoin kuin mejden voimassa on, site julista ja ylösvalista.»
Lopussa hän taas kehoittaa Poppiusta seuraavana keväänä tulemaan Upsalaan, jotta he paremmin yhdessä voisivat panna tuumiaan toimeen ja koska siellä, huomauttaa hän taas, oleskelu tulisi helpommaksi; jos vielä Abraham Poppiusen veli Yrjö, joka myös oli ylioppilaana Turussa, tulisi mukaan, asuisivat, ehdottaa hän, he »kajkki Savon sangarit yhessä linassa.» Nämät uudistetut kehoitukset ja Gottlundin innostuttavat kirjeet tietysti eivät jääneet vaikuttamatta, vaikkei vielä seuraavana keväänä tullutkaan mitään matkasta.
Eräästä Gottlundin kirjeestä (12), jonka hän tammikuussa. 1817 kirjoitti isälleen, saamme tietää, mitä Poppius siihen aikaan puuhaili. Gottlund kertoo nimittäin, että Poppiusella oli tekeillä väitöskirja »de paroecia Juva in Savonia sita» (13). Ei ole tietoa, tuliko tästä koskaan mitään valmista; ei Gottlundilla ollut paljon toivoa siitä, koska aineksia löytyi kovin vähän.
Suomen yliopistossa Porthanin henki, hänen innokkaat kehoituksensa ja isänmaalliset aatteensa vielä tähän aikaan tuntuvasti vaikuttivat. Nuorten tiedemiesten ja ylioppilasten joukossa olivat ne saaneet kannattajia, jotka nuoruuden innostuksella päättivät noudattaa hänen esimerkkiään ja antautua työhön suomalaisen isänmaansa hyväksi, sen kielen ja kansallisuuden korottamiseksi. Näitä miehiä olivat Linsén, Tengströmit, Arwidsson, jotka Aura-seuran perustivat ja vuosina 1817 ja 1818 painosta toimittivat Aura-nimistä aikakauskirjaa. Jonkunmoisen seuran (14) olivat keskenänsä perustaneet myös nuoremman polven miehet: Poppius, Sjögren, G. Fr. Aminoff, Alex. Blomgvist, I. Ilmoni ja ehkä muutkin. Näyttää siltä, kuin he osaksi oppositsionista auralaisia vastaan (15), jotka muka olivat liian laimeita ja sovittavaisia isänmaallisuudessaan, olivat liittyneet yhteen ja tosityössä tahtoivat näyttää isänmaallisuuttaan. Että he jyrkemmin olisivat tahtoneet kannattaa Ruotsin kirjallisuudessa silloin vallitsevaa fosforistista suuntaa, kuin Auralaisetkaan, tuskin voi sanoa. Jos entisen emämaan silloisissa kirjallisissa virtauksissa tahtoo tähän löytää vertauksia, saattaa sanoa, että näitten nuorten harrastukset enemmän ehkä kävivät samaan suuntaan, kuin göötiläisen seuran, ja Aura taas enemmän edusti fosforistista suuntaa.
Sitä henkeä, mikä tässä seurassa vallitsi, ilmaisee kirje, jonka
Poppius vuotta myöhemmin (16) kirjoitti Sjögrenille: