«Min största force vore nu att jämte praesterande af Candidatexamen, ändtligen hafva kommit pä någon säker grund i filosofien som kan förvirra en människa på alla möjliga vägar till döds, — —.
[»Suurin pyrintöni olisi nyt, että sen ohella kuin olisin suorittanut Kandidaattitutkinnon, samalla viimeinkin olisin päässyt varmalle pohjalle filosofiassa, joka voi eksyttää ihmisen kaikellaisilla teillä aivan kuolluksiin,» — —.]
Grubben luennoista uskonnon filosofiassa toivoi hän paljon ja Geijeriin oli hän aivan ihastunut: »Man kommer alldeles ånyo född från hans timmar». [»Tulee ihan uudestasyntyneenä hänen tunneiltaan».]
Että isänmaallisuus ja suomalainen kansallisuudenaate edelleen oli vireillä Upsalassa oleskelevissa suomalaisissa, siitä ovat todisteina sekä heidän silloiset lukuharrastuksensa että kirjeet, joita he kirjoittivat kotimaassa oleville tovereilleen. Siinä kirjeessä Sjögrenille helmikuulta 1818, josta otteita jo ennen on mainittu, kertoo Poppius, kuinka Pippingsköldin oli tapa tehdä pilkkaa ruotsalaisten nurinpäisistä käsityksistä Suomesta ja Venäjästä; näiden arvostelun mukaan ei muilla ollut mitään arvoa, kuin Ruotsilla ja Saksalla. Poppiusen mielestä tämä on suurta kiittämättömyyttä. Suomea kohtaan ja hän jatkaa:
»Därför kan ingen ärlig finne älska detta otacksamma, slappa, enerverade, fattiga, genom sina partier sig själf sönderslitande, med sina förfäders storverk skrytande och därpå förlitande Sverige. — Helt annat är Jalo Venäjä och vår frihet och välstånd under Alexander»,
[»Sentähdon ei kukaan rehellinen Suomalainen saata rakastaa tuota kiittämätöntä, velttoa, hermostunutta, köyhää, puolueittensa kautta itseään raatelevaa, esi-isiensä suurtöistä kehuvaa ja niihin luottavaa Ruotsia. — Aivan toista on Jalo Venäjä ja vapautemme ja hyvinvointimme Aleksanterin hallitessa,»]
ja seuraavassa kirjeessä:
»Vi skulle åtminstone vela visa Svenskarne att vi kunna umbära deras språk och seder ja till och med deras Thor och Odin, som de förstått att rätt faderligen planta i oss — ifall de mindre föraktat oss och vårt språk under sitt styfmoderskap. — — — Det vore nu just tid att tänka pä några mått och steg angående en själfständig qvasi litteratur också för oss och jag vet ej när den skall bli mera gynnande. För min del känner jag mig väl ej vara någon machina i tidens hand. Jag tviflar också på om Gottlund oaktadt all sin djärfhet kan vara det, just för sin ringa grundlighet äfven i Finskan. — Men kanske det just behöfs en sådan för att sätta bättre och grundligare hjul i rörelse».
[»Tahtoisimme ainakin näyttää Ruotsalaisille että voimme olla ilman heidän kieltänsä ja tapojaan niin jopa ilman heidän Thoriaan ja Odiniaan, joita he ovat ymmärtäneet sangen isällisesti istuttaa meihin — jos he vähemmin olisivat halveksineet meitä ja kieltämme emintimä-aikanaan. — — — Nyt juuri olisi aika ajatella tarpeellisia toimeenpiteitä itsenäisen kirjallisuuden tapaisen hankkimiseksi myöskin meille, enkä tiedä koska olisi soveliaampaa. Omasta puolestani en tunne olevani mikään ase ajan käsissä. Epäilen myöskin, voiko se olla Gottlund, kaikesta rohkeudestaan huolimatta, erittäin hänen puuttuvan perusteellisuutensa tähden myös mitä Suomen kieleen tulee. Mutta ehkä juuri tarvitaan sellaista panemaan parempia ja vankempia pyöriä liikkeesen.»]
Yhtä oikein, kuin hän siinä suhteessa tunsi itseään, yhtä sattuvasti arvostelee hän Gottlundin kutsumusta tällaiseen suureen isänmaalliseen tehtävään. Gottlund ei ollut se mies, jonka kautta Suomen kielen ja kirjallisauden tuli kohota aleunustilastaan, ja joka sen vastaiselle kehitykselle ymmärsi rakentaa vankan pohjan. Hän oli uskalias tienraivaaja, uudispellon perkaaja, joka työssään syystä tai toisesta sai kokea kaikki semmoisen tehtävän vaikeudet ja lukemattomat pettymykset, ja jonka ansiot jälkimaailmalle vähimmin pistävät silmiin; kuitenkin oli hän »med alla sina fel och hafserier dock en bra poike». [»huolimatta kaikista virheistään ja hätiköimisistään kuitenkin kelpo poika.»] niinkuin Poppius eräässä toisessa kirjeessä (28) lausuu hänestä. Tienraivaaja oli Poppiuskin, vaikka toisella tavalla, mutta siitä myöhemmin.