Molemmat he nyt kevätlukukaudella 1818 ahkerasti tutkivat suomenkieltä. Omituinen ja ainoa laatuaan on tämä suomenkielen harrastuksen kukoistus Upsalan yliopistossa tähän aikaan (29). Porthanin kylvämät siemenet alkoivat vähitellen suomalaisissa itää ja kasvua kostutti jokapäiväinen seurustelu muukalaisten kanssa, joita sama harrastus oman maansa kirjallisuuden korottamiseen innostutti. Gottlund valmisteli väitöskirjaa suomalaisista sananlaskuista: De proverbiis Fennicis, ja Poppius taas puhtaasti kielitieteellistä. Aine oli hänen »lieblingsfundationer nemligen medium in lingva Fennica, — Men finska är Hebreiska här och i de blindas rike är det godt att vara Caesar också för en enögd». [»mielitöitänsä nimittäin suorastaan Suomen kieltä koskevaa. — Mutta suomenkieli on Hepreaa täällä ja sokeitten valtakunnassa on helppo olla Caesarina yksisilmäisenkin.] (30)

Vaatimatonna kuten aina, hän ei siis toivonut kovin suurta tieteellistä voittoa työstään. Mutta aivan tyytymätön oli hän sen tuloksiin, kun se pari kuukautta myöhemmin, toukokuun lopulla, oli valmistunut. Hän kirjoittaa tästä Sjögrenille (31):

»Men behandlingen är jag ingalunda nöjä med. Det är allt på fusk. Men ännu mer fusk är med Gottlunds runor som den narren der nu utdelat. I dem har jag icke mitt samvete». [»Mutta käsittelyyn en suinkaan ole tyytyväinen. Kaikki on hutiloitus. Vaan Gottlundin runot, joita tuo narri siellä on jaellut, ovat vielä enemmän hutiloittuja. Niistä minun omatuntoni on vapaa.»]

Kesäkuun alussa luultavasti »Dissertatio de reciproca conjugationum forma in lingva Fennica pro exereitio» tarkastettiin. Niinkuin nimestä käy selville, tekee Poppius tässä selkoa suomenkielen refleksiivisistä verbeistä; hän puolustaa näitten Savon murteelle ominaisten muotojen käyttämistä kirjakielessä, vaikkei hän suinkaan muuten tahdo antaa tälle murteelle yksinomaista etusijaa. Eräässä kirjeessä (32) puhuu hän samoista asioista ja huomauttaa, kuinka Savon murre esimerkiksi juuri runossa on »mainion soma. Se keäreytyy köyvex, se sitoiksen solmuun, se oikiaa ohjaksix, se on paras piiskan siima, paras laiskan löysyttäjä.» Mutta kirjakielen, jonka pitää olla yhteinen koko Suomelle, ei sovi aivan hyljätä mitään murretta. 184 kappaletta oli hän painattanut väitöskirjaansa ja lähetti sitä heti ystävilleen Suomessa; m.m. oli Gottlundilla useita kappaleita mukanaan, kun hän kesällä kävi kotona Juvalla. Tämä väitöskirja oli vaan ensimäinen osa laajempaa teosta, jota Poppiusen oli aikomus julaista. Syystä tai toisesta täytyi hänen kuitenkin jättää loppu toistaiseksi, ja hän arveli epätoivoisena, kehtaisiko enään pro gradu-kirjoituksena sitä tarjota. Tästä hän päätti kirjoittaa Renvallille Turkuun, ja kysyä neuvoa; »han skall vara min domare». [»hän on oleva tuomarini».] (33) Kuinka lie käynyt, ilmestymättä toinen osa jäi.

Poppius oli nyt päättänyt toistaiseksi jäädä Upsalan, ehkä vuoteen 1821 asti yhtä mittaa. Olo täällä oli kuitenkin käynyt kalliiksi, kalliimmaksi, kuin Turussa. (34) Hän ei nähnyt muuta keinoa tulla toimeen, kuin hankkia itselleen kotiopettajanpaikkaa. Syksyllä olikin hänellä jo tiedossa semmoinen Tukholmassa sill. oikeudenneuvoksen Gabriel Poppiusen luona [G. Poppius oli Abrahamin isän serkku.], jonka poikaa hänen tuli Iukukausien väliaikoina opettaa; lukukaudet hän edelleen oleskeli Upsalassa. Näin oli hän syksyllä 1818 suunnitellut (35). Toisin kävi kuitenkin osittain: Sillä kun hän marraskuun 14 p:nä lähti Tukholmaan, niin hän ei sieltä palannutkaan, ennenkuin seuraavan vuoden joulukuun alussa. Melkein koko vuoden 1819 oleskeli Poppius siis Tukholmassa (36).

On arveltu (37), että Poppius avusti saksalaista tohtori H. R. Schröteriä hänen julkaistessaan »Finnische Runen, finnisch und deutsch», joka kirja kesällä 1819 ilmestyi painosta Upsalassa. Tietääkseni perustuu tämä ilmoitus Gottlundin tiedonantoon Otavassa I, ss. XVII — XIX, jossa hän tästä julkaisusta kertoo ja eräässä muistutuksessa lisää seuraavasti: — — niin en taija olla mainihtematak, ettei hään [nimitt. Schröter], mutta kahet meijän moamiehet, Herrat A… ja P… (jotka silloinkin olivat Upsalan Opistossa) ovat tässä ansaineet meijän kiitoksiamme.» Mutta, niinkuin jotenkin varmasti tiedämme, oleskeli Poppius koko tämän vuoden, ainakin koko kevätlukukauden, Tukholmassa kotiopettajana. Ei ole siis mitään syytä, tuskin mahdollisuuttakaan, ajatella tuon P:n tarkoittavan Poppiusta. Tämä käy sitä uskomattomammaksi, kun Gottlund päiväkirjassaan ei mainitse, että Poppiusella olisi ollut asian kanssa mitään tekemistä, vaikka hän kyllä muuten kertoo Poppiusen senaikuisista töistä ja toimista. Päinvastoin viittaavat hänen muistiinpanonsa toisaanne ja antavat mielestäni tyydyttävän selvityksen. 15 p:nä maaliskuuta 1819 kirjoittaa hän:

»Jag träffade Doctor Schröter i dag hos Aminoff, han var der med
Pippingsköld, för att pä tyska öfversätta några finska runor»

[»Tapasin Tohtori Schröterin tänään Aminoffin luona, hän oli siellä Pippingsköldin kanssa saksaksi kääntääkseen muutamia suomalaisia runoja.»]

ja iltasella käski Schröter kaikki kolme ravintolaan illallisille. Luultavaa on, että Otavassa tuo A… tarkoittaa Aminoffia ja P… Pippingsköldiä, vaikkei Gottlund sitä nimenomaan sanokaan (38). Hän kertoo edelleen, että varsinkin painattaminen ja korrehtuurin lukeminen oli ollut suomalaisten huostassa. On aivan mahdotonta, että Poppius tässä olisi voinut auttaa, koska hän tiettävästi, niinkuin sanottu, silloin oleskeli Tukholmassa. Vielä toinenkin tieto vahvistaa arveluani, että Gottlund tarkoittaa Pippingsköldiä. Esipuheessaan kiittää Schröter suomalaisia ystäviään heidän avustaan, varsinkin yhtä, joka oli toimittanut musiikkilisälehden:

»Mögen diese Freunde (einem von ihnen verdanken wir ebenfalls die Musikbeilage), da ihre uneigennützige Bescheidenheit uns nicht erlanben will ihnen namentlich zu danken, — —»