Ja todellakin ilmestyi puiden varjosta sillä hetkellä muutamien villien meloma kanootti aikoen katkaista heidän tiensä. Samalla väänsi Pierre tiukasti melallaan kanootin eteläistä rantaa kohti alkaen meloa kaikin voimin. He pääsivätkin rannalla kasvavien puiden veden yli riippuvien oksien suojaan ollen monesti tarttua kiinni oksiin ja kiviin.

Huolimatta villien ponnistuksista jäi niiden kanootti jälkeen, jolloin nuorukaiset iloisesti hurraten etenivät.

Kun kanootin keulassa oleva intiaani huomasi sen, heitti hän melan kädestään ja tartuttuaan pyssyynsä ampui. Samalla huudahti Henri kovasti tuskasta vaipuen pitkäkseen istuvasta asennostaan ja painaen kädellään kylkeään.

"He ovat lopettaneet matkani", sanoi hän heikosti. "Pelkään luodin menneen suoraan lävitseni."

Intiaanit eivät olleet enää kuin noin viidenkymmenen metrin päässä, ja luullen vihollisten jo olevan heidän vallassaan kajahduttivat he hirveän sotahuutonsa.

Pierre ja hänen toverinsa olivat kumminkin päättäneet myydä elämänsä kalliista ja samalla kertaa toverinsa, jonka sydänveri vuoti nopeasti muodostaen heleänpunaisen lammikon heidän jalkoihinsa. Sen vuoksi asettivat he melat syrjään ja tarttuivat pyssyihinsä antaen kanootin solua virran mukana.

Nyt tuli selvästi näkyviin makasiinikiväärien etu, kun niitä käyttelevät miehet, jotka harvoin ampuvat sivu.

Ottamatta pyssyjä poskeltaan ampuivat molemmat yhtä mittaa lähestyvää kanoottia. Sieltä vastattiin ainoastaan kolmeen laukaukseen. Muudan luoti raapaisi keveästi Pierren poskea ja toinen lävisti hänen lakkinsa. Gaultier pääsi leikistä aivan ehein nahoin.

Kanootissa olevista viidestä villistä ammuttiin neljä yhtä monessa sekunnissa ja viides hyppäsi jokeen kaataen samalla veneen, joka alkoi ajelehtia virran mukana pohja ylöspäin.

Koska ei eloon jääneestä vihollisesta enää mitään kuulunut, käänsivät Pierre ja Gaultier huomionsa heti kuolevaan toveriinsa. Mutta silmäyskin häneen riitti jo ilmaisemaan heille, että hänen tilansa oli toivoton. He asettivat hänet niin mukavaan asentoon kuin vain olosuhteet sallivat, tarttuivat jälleen meloihinsa ja alkoivat ponnistella taasen vastavirtaa.