Heidän eteensä leviävä seutu oli osaksi aavikkoa osaksi metsää, jota kasvoi siellä täällä pienissä saarekkeissa. Niiden välissä jonkun matkan päässä kuljeskeli kuusi antilooppia rauhallisesti laitumella.
Tuuli puhalsi onneksi aavikolta metsästäjiin päin, ja niinollen ei eläimillä vielä ollut aavistustakaan niitä uhkaavasta vaarasta.
Pierre ehdotti muille, että hän koettaa yksin ryömiä eteenpäin saadakseen ampua, mutta vanha Jake, joka ei näyttänyt oikein luottavan Pierren kokemuksiin, kielsi sen sanoen tietävänsä, miten noita "pukkeja peijataan", ja ryhtyi samalla näyttämään tovereilleen, miten se tapahtuu.
Hän ryömi eteenpäin ruohokossa pitäen samalla tarkasti silmällä antilooppien liikkeitä. Silloin kun ne lakkasivat syömästä, pysähtyi hänkin ryömiäkseen jälleen eteenpäin heti kun eläimet painoivat turpansa mehevään ruohoon. Nuorukaiset uskalsivat tuskin katsella ruohon latvojen lomitse ja odottivat jännityksellä, miten seikkailu päättyisi.
Vanha Jake oli kärsivällinen kuin kissa ja taitava kuin käärme, kun riistan kimppuun hiipiminen oli kysymyksessä. Hän käytti hyödykseen jokaista pientä pensastakin päästäkseen tuumankaan verran eteenpäin, kunnes lopulta hänen ja antilooppien välissä oli vain aukea nurmikko.
Sen poikki huomaamatta hiipiminen oli hänellekin mahdotonta ja eläimet olivat vielä niin kaukana, ettei ollut viisasta ampuakaan. Mutta vanhalla Jakella oli omat keinonsa.
Käyttäen hyväkseen noiden eläinten suurta uteliaisuutta odotti hän, kunnes ne katsoivat häneen päin, jolloin hän heilautti kättään nopeasti ilmassa vetäisten sen heti jälleen takaisin.
Antiloopit huomasivat heti tämän tavattoman ilmiön. Ne lopettivat syöntinsä katsoen tarkkaavaisesti siihen suuntaan, mutta vanha metsästäjä oli liian viisas tyydyttääkseen niiden uteliaisuutta heti. Hän odotti minuutin tahi pari maaten hiljaa paikoillaan, kunnes eläimet alkoivat jälleen syödä, jolloin hän uudisti merkkinsä.
Antiloopit näyttivät selvästi ajattelevan, että tässä oli jotakin salaperäistä, joka kaipasi selvitystä. Ne katsoivat kaikki tutkivasti astuen muutamia metrejä lähemmäksi.
Jake heilautti jälleen kättään ja jälleen astuivat nuo uteliaat eläimet eteenpäin. Silloin huiskautti Jake punaista kaulahuiviaan, ja tämä erikoinen ilmiö kiihoitti eläinten uteliaisuuden äärimmilleen.