"Siellä on yllin kyllin riistaa ja kalaa, ja jos olette kiintyneet sellaiseen roskaan, on siellä melkein kaikkia lajeja hedelmiäkin. Siellä on hirviä ja peuroja puhumattakaan majavista, puhvelit samoilevat sinne itäisiltä aavikoilta, ruskeat ja mustat karhut asustavat siellä, ja jos haluatte jotakin parempaa, on siellä hirveän suuria harmaita karhuja, vuorileijonia ja muita samanlaisia eläimiä.
"Turkisten kokoaminen käy siellä helposti, jos vain metsästäjä oleskelee siellä tarpeeksi kauan. Tunnen tuon vuoriston kuudensadan penikulman pituudelta. Siellä ei ole yhtään vakinaista asukasta, eipä juuri punanahkojakaan, sillä tavallisesti samoilevat siellä vain sotajalalla olevat mustajalat.
"Olen nähnyt Bull Poundin laaksossa laumoja, joissa on ollut tuhatkin hirveä, ja muuallakin samanlaisia. Viettäessäni yksin yötäni nuotion ääressä olen kuullut pantterien kiljuvan laaksossa kasvavien puiden suojasta toisilleen kaikkialla ympärilläni, susien ulvonnan niiden ahdistaessa hirviä pimeässä, karhujen murinan ja 'Vanhan Ephraimin' puhisemisen, ikäänkuin se olisi pelännyt joutuvansa alakynteen.
"Eivätkä ne paljoa pelänneet tultanikaan. Myrskyöinä olivat ne useinkin niin rohkeita, että minun oli pakko kipaista johonkin puuhun niitä pakoon. Ne näyttivät haluavan tulla aivan tulilleni, koska kuulin selvästi niiden hiivinnän pensaikosta, ja näin silloin tällöin välähdykseltä niiden silmätkin, kun nuotioni loimu sattui kohdistumaan niihin.
"Kun ihminen joutuu tuollaiseen tilanteeseen, tuntuu se melko kamalalta, sanon sen teille suoraan, pojat. Olen useinkin herätessäni yöllä nähnyt susien istuskelevan nuotion ympärillä näykkien toisiaan ja muristen, kunnes olen karkoittanut ne kovasti karjaisemalla ja heittelemällä niitä palavilla kekäleillä. Ne poistuvat vain varjoon tullakseen sieltä jälleen hetken kuluttua näkyviin. Olen ollut peloissani kuin eläin nähdessäni niiden nälkäiset katseet ja pitkät valkoiset hampaat niiden muristessa heittämilleni kekäleille. Ne niin sanoakseni palauttavat ihmisen takaisin luontoon, mutta vähitellen oppivat nuokin pedot tietämään, mitä pyssyn paukahdus merkitsee.
"Siellä ololla on kumminkin ikävämpiäkin puolia. Olen ollut kuolemaisillani nälkään ruoan puutteessa ja saanut pureskella vain heinäsirkkoja. Niin, tuolla vuoristossa ei luullakseni ole enää minun Iäiselleni vanhalle karhulle minkäänlaisia uusia kokemuksia."
Mutta me emme halua seurata vanhan Jaken yksityiskohtaista ja jotensakin pitkäveteistä kuvausta tuon seudun ihmeistä. Meistä tuntuu nimittäin mielenkiintoisemmalta eläytyä niihin itse seuratessamme metsästäjiämme heidän matkallaan vuoristoon.
Olemme kertoneet, että matkustajat olivat saapuneet Askow-joen ja Saskatchewanin yhtymäkohtaan. Luonto muuttui siellä aivan kokonaan. Järvet, suolaiset kuin meri, kimaltelivat auringon paisteessa niiden rantojen ollessa paksusti suolan peitossa, virrat vahvasti sodapitoisine vesineen yhtyivät jokeen niiden paljaitten ja paahtuneitten rantojen muodostaessa suuren vastakohdan Saskatchewanin rehevää kasvullisuutta pursuavalle ympäristölle. Aavikot muuttuivat yhä kuivemmiksi, suuria halkeamia ilmestyi janoiseen maahan uhaten niellä kitaansa jokaisen varomattoman matkamiehen.
He olivatkin todellisuudessa saapuneet "Suuren amerikkalaisen erämaan" pohjoiseen osaan, jossa ei ole juuri ollenkaan riistaa ja jossa, käyttääksemme erään hyvin tunnetun kirjailijan kuvaavia sanoja, "susienkin on pakko ulvoessaan nojautua hietakumpuihin", sillä ne ovat niin laihtuneet alituisesta nälästä.
Tuossa hylätyssä maassa on kumminkin keitaitakin. Eräällä sivulla on muutamia jyrkkärinteisiä pieniä kukkuloita, joiden terävät huiput kohoavat noin kolmesataa jalkaa kuivasta tasangosta, eivätkäpä yksityisetkään tällaiset kukkulat ole harvinaisia. Sellaisia, vaikkakin suurempia, ovat Tetonit ja tuo kuuluisa Buttes Arkansasin rajalla. Surkastuneet pensaat, enimmäkseen artemisialajit, peittävät niiden jyrkkiä rinteitä muodostaen jonkunlaisen siimeksen, joka, vaikka se tekeekin hyvin surullisen vaikutuksen, muodostaa hauskan vastakohdan autiolle ympäristölle.