Ilmastokin tuntuu kokonaan muuttuneen. Se näytti olevan täynnä valoisia hiutaleita, jotka tanssivat ja kimaltelivat laskevan auringon synkän värisissä säteissä. Omituisia esineitä ilmestyi ja katosi hyvin salaperäisesti, kalliot näyttivät uiskentelevan taivaan ja maan välillä, ja puut kasvoivat latvat alaspäin kastellen niitä kimaltelevien järvien kylmässä vedessä.
Tällaiset mielikuvitukselliset esineet tanssivat matkailijaimme silmien edessä täyttäen Pierren ja Gaultierin mielen kauhulla. Heistä tuntui kuin he olisivat poistuneet olennaisesta maailmasta kauas sellaisiin seutuihin, joissa asuu vain peikkoja ja kyöpeleitä, jotka milloin tahansa voivat esiintyä kostaakseen kuolevaisten rohkeuden tunkeutua heidän salaperäiseen valtakuntaansa.
Nämä tunteet vahvistuivat, kun he sattuivat katsahtamaan eräälle noista äsken mainitsemistamme kukkuloista ja näkivät muutamia luonnottomia möhkäleitä häämöittävän suurina ja epäselvinä iltahelteen aiheuttaman autereen läpi. Niitä oli kolme, ja sikäli kuin metsästäjät voivat erottaa, repivät ne pensaikkoa juurineen maasta. Niiden takana olikin sitä jo suuria läjiä.
Pierre huomasi ensiksi nuo oudot eläimet, ja hänen huudahduksensa käänsi vanhan Jaken huomion niihin.
Heti kun tuo vanha vuoristojen asukas huomasi ne, huudahti hän: "Jumalani, siellähän on kolme niin suurta karhua, etten ole moisia ennen elämässäni nähnytkään!"
Silloin tarttui Gaultier pyssyynsä ja ennenkuin vanha Jake ennätti estää, ojensi hän sen ampuen lähimmäistä petoa, johon oli veneestä tuskin sataa viittäkymmentä metriäkään.
"Voi sentään", huusi Jake, "olet suurin pölkkypää, jonka milloinkaan nainen on synnyttänyt. Luuletko sinä voivasi haavoittaa kuolettavasti 'Vanhaa Ephraimia' tältä matkalta yhdellä luodilla? Katso nyt, mitä olet tehnyt!"
Olikin jo todella viimeinen hetki ryhtyä varovaisuustoimenpiteihin, koska tuo karhu, jota Gaultier oli ampunut, raivoissaan saamansa haavan aiheuttamasta tuskasta laukkasi jokea kohti, sen molempien toverien seuratessa sen kintereillä ja kaikkien kolmen karjahdellessa hurjasti.
"Toiselle rannalle!" huusi Pierre ja heidän meloessaan kaikin voimin halkoi kanootti nopeasti vettä.
Paikka, josta karhut huomattiin, oli melkein vastapäätä Askow-joen suuta, ja sen poikki suuntasivatkin metsästäjät kulkunsa. Juuri kun he pääsivät Saskatchewanin yli, ilmaisi heidän takaansa kuuluva äänekäs loiskahdus, että ensimmäinen karhu oli jo hypännyt virtaan, ja katsoessaan sinnepäin näkivätkin he sen suuren pään sen voimakkaasti halkoessa vettä takaa-ajaessaan.