Toiset karhut olivat pysähtyneet rannalle näyttäen seuraavan asioiden kehittymistä hyvin tarkkaavaisesti. Nuo kömpelöt hirviöt nousivat takajaloilleen suurista ruumiistaan huolimatta huitoen ilmaa äärettömän suurilla etukäpälillään tavalla, mikä muissa olosuhteissa olisi huvittanut metsästäjiämme suuresti. Mutta tällä haavaa oli heidän tarkkaavaisuutensa kiintynyt muualle.
Koska Jake oli usein kertonut taisteluistaan harmaita karhuja vastaan, asettuivat molemmat nuorukaiset nyt mielellään hänen johdatettavakseen. "Näette kai tuon joen mutkan tuolla vastapäätä?" sanoi hän katsottuaan hetkisen takaa-ajajaa. "Luullakseni saamme sen varmasti sinne. Nuo molemmat toiset suuret otukset eivät näytä olevan hyvinkään halukkaita taisteluun, mutta jos ne huomaavat toverinsa joutuvan vaaraan, tulevat ne luultavasti avuksi. Mutta mutkan toiselle puolelle eivät ne otaksuttavasti ymmärrä tulla."
Nyt oli karhu jo uinut Saskatchewanin poikki ja lähestyi nopeasti kanoottia laukatessaan Askowin rantaa pitkin. Kun se pääsi erääseen metsästäjiä vastapäätä olevaan niemekkeeseen, syöksyi se jälleen veteen ja ui äänekkäästi muristen nopeasti virran poikki.
"Nyt, pojat", huudahti Jake, "on teidän aika näyttää ampumataitoanne! Antakaa kanootin ajelehtia ja tarttukaa pyssyihinne." Kuultuaan käskyn kohottivat nuorukaiset aseensa.
Ainoastaan noin viisikymmentä metriä erotti heidät enää raivostuneesta pedosta, jonka pienet ilkeät silmät hehkuivat niin äärettömän pahansuovasti kuin se jo olisi saanut saaliinsa käpäläinsä väliin. Pierren laukaus kajahti ja tarkasti tähdätty luoti sattui karhun otsaan, mutta kimposi takaisin luusta aiheuttamatta muuta kuin lihahaavan.
Sillä oli kumminkin sellainen vaikutus, että se osaksi löi karhun tainnoksiin, ja sen pyöriessä vedessä ampuivat metsästäjät siihen yhteislaukauksen, joka värjäsi veden pedon verellä. Mutta tuon eläimen elinvoima oli niin suuri ja sen raivo niin hillitön, että sen saamat haavat näyttivät vain kiihdyttävän sen vihaa.
Sen pää oli nyt yhtenä ainoana haavana ja hyytyvä veri tahtoi sokaista sen silmät, mutta kun se aukaisi suuren kitansa näyttäen valkoisia hampaitaan, selveni metsästäjille, ettei sen kyky tehdä pahaa ollut vielä ollenkaan vähentynyt. Se oli nyt tullut niin lähelle kanoottia, että estääkseen sen pääsemistä käsiksi hauraaseen veneeseen, joka olisi heti kaatunut, oli metsästäjien pakko luopua pyssyistään ja tarttua meloihin jälleen. Jättäen kanootin ohjaamisen poikien toimeksi tähtäsi Jake tarkasti pitkällä pyssyllään ja laukaisi.
Hetkeksi katosi karhu kokonaan vaahtoon, kun hurjistunut eläin myllersi veden sekaisin. Sitten se kääntyi rantaa kohti ja makasi pian avutonna hietikolla.
"Hei, luulenpas, että se lääke vaikutti!" huudahti vanha Jake. "Eläköön vanha toverini! Siinä on sentään pyssy, joka tietää tehtävänsä!"
Metsästäjät meloivat nyt kanootin melkein voimattoman vihollisensa viereen ja sitten kuin kukin oli saanut tarkan tähtäimen, ampuivat he yhtaikaa. Suonenvedon tapaiset nytkähdykset värisyttivät tuon suuren eläimen ruumista, kuului rykäisy, jota seurasi verensyöksy kidasta ja kaikki oli ohi.