Harmaat karhut kasvavat suurimmiksi Kalifornian vuoristossa, missä ne joskus saavuttavat tuon äärettömän painon: kahdeksantoistasataa naulaa ja enemmänkin. Niiden paino näyttää vähenevän sitä mukaa kuin edetään pohjoista kohti, kunnes Brittiläisessä territoriossa tuhannen naulan painoinen eläin on jo tavattoman suuri.
Erehdyksestä luullaan ruskeata karhua usein harmaaksi karhuksi, koska niiden turkki muutamin paikoin on aivan samanvärinen. Harhailija, eräs toinen laji, on melkoista pienempi, tavataan useammasti eikä ole hetikään niin raivoisa kuin sen kauhistuttava veli.
Harmaan karhun kynnet ovat kuusi tuumaa pitkät muistuttaen enemmän lehmän sarvia kuin nelijalkaisen pedon kynsiä. Tämän pedon jäljet ovat kahdeksantoista tuumaa pitkät, joista kaksitoista tulee sen suuren jalan osalle. Eläin on kaikkiruokainen syöden kaikenlaista lihaa aivan yhtä mielellään kuin juuria ja juurikasveja, kuten nauriita ja palsternakkoja.
Se voi hyökätä täysikasvuisen puhvelihärän kimppuun ja antaa sille vahvalla käpälällään sellaisen lyönnin, että se tappaa eläimen siihen paikkaan. Sitten vetää peto sen hitaasti johonkin mukavaan paikkaan, mutta jos "Vanha Ephraim" on nälissään, syö se sen heti tappamispaikalla.
Harmaa karhu ei kuten musta karhu osaa kiivetä, mutta se korvaa tuon puutteellisuutensa kärsivällisyydellä, jolla se vahtii puuhun paennutta saalistaan. On sattunut tapauksia, jolloin metsästäjiä on näin pidetty vangittuina useita tunteja, jopa vuorokausiakin. Vanhan Jaken kokemukset käsittivät monta sellaista tapausta, joita hän muisteli seuraavaan tapaan:
"Noin kymmenen vuotta sitten sattui tapaus, josta aion nyt teille kertoa. Metsästelin silloin eräällä joella, joka laskee vetensä Yellowstonen järveen. Se olisi hauska paikka, ellei siellä olisi noita Sioux-roistoja. Siellä on miehen oltava varuillaan, ellei hän halua menettää päänahkaansa, sen saatte huoleti uskoa.
"No niin, olin koonnut jo aikamoisen kimpun majavannahkoja ja aioin hetimiten lähteä Laramie'hin myymään saalistani. Viritin ansani viimeisen kerran ja aamulla menin niitä kokemaan. Olin saanut ne jo kaikki kootuksi paitsi viimeistä, joka oli eräässä paikassa, missä joki syöksyi erääseen kuiluun. Patoni oli juuri tuon putouksen niskassa. Sen läheisyydessä ei ollut muita puita kuin muutamia suuria kuusia, ja sain kiittää onneani, että ne kasvoivat siinä, sillä siellä se tapahtui. Olin juuri nostamaisillani ansaa, johon oli tarttunut takajalastaan komea urosmajava, kun kuulin takaani tohauksen kuin puhvelihärän puhinan. Arvaatte kai sanomattanikin, ettei siinä kauan viipynyt, kun minulla jo oli vanha toverini kädessäni kaiken varalta. Kun käännyin katsomaan, näin mitä suurimman karhun istuvan jonkun matkan päässä tarkastamassa tilannetta.
"Niin, pojat, en ollenkaan häpeä tunnustaa, että säikähdin. Jalkani tuntuivat omituisen raskailta ja hiukseni nousivat pystyyn, kunnes luulin niiden irtautuvan päästäni. Näin heti, että peto oli harmaa karhu, jolla ei ollut hyvä mielessä, sillä sen pienet silmät kiiluivat pahansuovasti. Kuta kauemmin tarkastelin ilkiötä, sitä vähemmän siitä pidin. Tiesin, että minun oli joko taisteltava tahi lähdettävä pakoon, ja olin varma, että ellen voisi kaataa sitä ensimmäisellä laukauksella, olisivat päiväni luetut. Katsoessani solaan huomasin erään kuusen kasvavan muutamalla kallion kielekkeellä noin sadan metrin päässä niin, että sen oksat ulottuivat puron yli. Tiesin, että jos voisin päästä tuon puun luokse, niin pelastuisin.
"Karhu oli minusta noin viidenkymmenen metrin päässä. Kysymys oli nyt vain siitä, salliiko se minun päästä pengermälle ennen hyökkäämistään kimppuuni. Koska oli hyödytöntä tiedustella sitä pedolta, läksin juoksemaan puuta kohti. Kuulin karhun murahtavan, kun se laskeutui kaikille neljälle, ja kivet sinkoilivat ympäriinsä sen laukatessa jäljessäni. Luullakseni suoriuduin tuosta sadasta metristä yhtä nopeasti kuin öljytty salama. Päästessäni puun luo oli karhu noin kolmenkymmenen metrin päässä. Heitin vanhan toverini remmistä olalleni ja aloin kiivetä puuhun hilautuen sekä ylös että eteenpäin, sillä puu kasvoi yhtä paljon sivulle kuin ylöskinpäin. Puu ei siis ollut mikään hyvä turvapaikka, sillä karhu voi seurata minua sen puoliväliin, jossa puu mutkistui ylöspäin. Ennätin juuri päästä turvaan, kun Vanha Ephraim saapui penkereelle.
"Se oli aivan raivoissaan, sitä ei voitu epäilläkään. Sen kämmenet olivat jalan pituiset ja niissä olevat kynnet puolet sen vertaa. Näytti aivan siltä kuin tuo ilkiö olisi vaihtanut kyntensä puhvelin sarviin. Tarkasteltuaan puuta hetkisen asetti se varovaisesti etukäpälänsä puulle, astui jonkun askeleen, kunnes se sai takakoipensakin sille alkaen varovaisesti lähestyä minua. Puu oli noin yhdeksänkolmatta jalkaa puron yläpuolella. Tiesin varmasti hyvin tähdätyn luodin voivan syöstä pedon puusta jokeen. Asetin vanhan toverini erääseen oksan haaraan ja odotin, kunnes karhu oli aivan liikkumatonna, jolloin ammuin sitä silmien väliin. Silloin, pojat, olisi teidän pitänyt olla katsomassa karhun keikahdusta. Nauroin melkein kuollakseni. Ensin se nousi istumaan peräpakaroilleen, muristen pelosta ja raivosta, mutta juuri silloin liuskahtikin sen toinen takajalka ja ennenkuin se ennätti päästä jälleen tasapainoon, putosi se päistikkaa puroon, jonka pohja oli täynnä suuria teräväpäisiä kallioita kuin heinäsuovia. Se putosi päälleen muutamalle sellaiselle. Minun ei tarvinnut ampua enää toista kertaa, sillä karhun kallo murskautui ja sen aivot pärskähtivät kivelle. Niin se tapahtui. Nylin siltä nahan ja vein sen samaan paikkaan, jossa säilytin majavan nahkojanikin.