"Ei ole kumminkaan aina sanottu, että 'Vanha Ephraim' häviää taistelussa. Näin kerran, miten harmaa karhu vetäisi eräältä hauskimmalta toveriltani, mikä milloinkaan on kuljettanut nahkoja, päänahan silmille ja kaikki vaatteet siekaleiksi. Ne ovat epäilemättä hurjia petoja, ja mieluummin tapan pari intiaania päivässä kuin yhden karhun."
Vanha metsästäjä keskeytti nyt tässä kertomuksensa voidakseen leikata pitkän pätkän James River tupakkaa, jota hän alkoi pureskella suurella nautinnolla. Jauhettuaan sitä jonkun aikaa hampaittensa välissä sammutti hän nopeasti muutaman kirkkaasti palavan kekäleen hyvin tähdätyllä sylkiruiskahduksella ja lisäsi:
"Pääsin siis tuosta pälkähästä suuremmitta vaurioitta, ja toivon vain, että aina olisin yhtä onnellinen. Kerron teille melkein samanlaisen tapauksen, joka sattui minulle juuri tähän aikaan viime vuonna. Olin saanut toverikseni erään toisen miehen?- olette ehkä kuulleet hänestä puhuttavankin, sillä hän on hyvin tunnettu täällä vuoristossa. Häntä sanotaan 'Kotka-Jaakoksi', ja hän on yhtä taitava metsämies kuin minäkin. No niin, poistuttuamme Santa Féstä menimme Grandon poikki päästäksemme Anahuacin piiriin. Siellä sanottiin olevan paljon riistaa ja olimme senvuoksi oikein innoissamme. Ensin saimme kokea hieman nälkääkin, sillä intiaanit olivat hajoittaneet ja karkoittaneet kaiken riistan lähiseuduilta. Olimme juuri saapuneet perille ja haimme sopivaa yöpaikkaa seitsemäntenä päivänä matkalle lähdöstämme, kun Jaakko muisti erään entisen pari penikulmaa etelämpänä olevan varastonsa. Hän läksi senvuoksi hakemaan saalistaan parilla muulillamme sillä aikaa kuin minä irroitin satulan vanhan tammani selästä ja sidoin sen liekaan.
"Olimme leiriytyneet sievään pieneen laaksoon, jossa kasvoi muutamia pienenlaisia puita siellä täällä. Niiden välissä oli matalahkoa pensaikkoa. Vuorten rinteillä oli suuria kallionlohkareita, mutta laakso oli niistä vapaa eikä niitä ollut puronkaan rannalla, jossa hevosellani oli oivallinen laidun. Koska ei minulla silloin ollut mitään erikoista tehtävää, läksin kukkulan laelle tarkastelemaan ympäröivää seutua. Kukkulalle ei ollutkaan pitkälti, ja sieltä näin pohjoisessa olevan kauniin metsän ja sen keskeltä kohoavien kukkulain huiput. Metsän vierellä jatkui aavikko näkymättömiin.
"Seutu näytti miellyttävältä ja riistarikkaalta. Ajattelin juuri tuota hetkisen tehden suunnitelmia, kun leiristämme alkoi äkkiä kuulua äänekästä melua. Olin kulkenut niin kauaksi, etten voinut nähdä sinne, mutta voin selvästi kumminkin kuulla vanhan tammani korskunnan ja kavioiden kopseen, kun se koetti päästä irti, mutta ei voinut. Riensin niin nopeasti kuin suinkin katsomaan, mikä siellä oli hätänä, ja näky olikin katsomisen arvoinen. Niin, siellä ajoi melkein elefantin kokoinen karhu vanhaa tammaani ympäri leiriä, sillä olin köyttänyt eläinraukan niin lujasti, ettei se päässyt irti. Se laukkasi puolelta toiselle ja ympäri paalua pedon seuratessa sitä kintereillä ja silloin tällöin kompastuessa köyteen. Saatte uskoa, että jouduin nopeasti paikalle ja ammuin luodin, joita menee kuusikymmentä naulaan, 'Vanhan Ephraimin' otsaan. Mutta juuri silloin kun painoin liipaisinta, liikautti se päätään ja luotini sattuikin väärään paikkaan. Se haavoittui lievästi ja, mikä oli pahinta, se sai pian selville, missä minä seisoin pensaikossa. Heti kun se huomasi minut, läksi se tulemaan kohti.
"Tilanne näytti hyvin uhkaavalta. Tiesin vallan hyvin, ettei minun kannattanut ruveta ahdistamaan sitä puukollani, jonka karhu heti olisi lennättänyt kädestäni. En niin ollen voinut turvautua muuhun kuin yhteen keinoon. Kumarruin pensaston taakse ja kiersin sen puoliympyrässä. Juoksin hevostani kohti ja puolessa minuutissa olin satulassa. 'Vanha Ephraim' vainusi kumminkin jälkeni, sillä samalla syöksyi se pensaikosta suoraan minua kohti. Kun kannustin hevostani saadakseni sen laukkaamaan, voitte ymmärtää, että sydämeni lakkasi melkein sykkimästä huomatessani, etten kiireissäni ollut muistanutkaan irroittaa köyttä. En päässyt siis hevosineni mihinkään, vaan meidän oli pysyttävä paikoillamme ja odotettava tuon raivostuneen pedon hyökkäystä. Silloin, pojat, luistivat rukouksetkin, sen saatte uskoa.
"Pyssyssäni ei ollut latinkia ja ainoat aseeni olivat pistoolini ja puukkoni. Ymmärrätte kai, ettei niiden esille saamiseen mennyt minulta puolta vuotta, vaikka tunsinkin, että päiväni olivat melkein lasketut, sillä en toivonut ollenkaan, että voisin tehdä karhun vaarattomaksi yhdellä laukauksella.
"Tämän kertominen vie hieman aikaa, mutta tuo kaikki kävi yhtä nopeasti kuin salaman leimahdus. Vanha tammani korskui ja hyppi, kun karhu nousi takajaloilleen noin neljän metrin päässä meistä. Hevoseni koetti kaikin voimin päästä karkuun, mutta köysi ei katkennut. Kumarruin niin kauas eteenpäin sen kaulalle kuin suinkin vain voin, koettaen puukollani auttaa sen ponnistuksia, mutta eläin-raukka hyppi ja syöksähteli sinne tänne niin, etten onnistunut, ja ennenkuin ennätin saavuttaa tasapainoni jälleen lensin päälleni satulasta. Huudahdin kauhusta ja ennenkuin ennätin laskea kolmeen syöksyi karhu kimppuuni. Mutta juuri kun peto oli minusta noin kolmen metrin päässä ja luulin jo olevani mennyttä miestä, kuulin pyssyn paukahduksen ja luodin läjähdyksen sen tunkeutuessa karhun korvaan. Se karjaisi kamalasti nousten takajaloilleen, mutta ei pysynytkään siinä asennossa, vaan laskeutui heti kaikille neljälle alkaen pyöriä kuin hullu, sillä luultavasti pani luoti sen pään sekaisin. Huomattuani sen unhottaneen minut ammuin sitä pistoolillani ja saatuani pyssyni käsiini pakenin pensaikkoon. Mutta se oli tarpeeton teko, sillä 'Kotka-Jaakon' ampuma luoti riitti ja vähemmässä kuin minuutissa oli meillä ilo katsella 'Vanhan Ephraimin' kuollutta raatoa. Mielestäni oli pelastukseni ihmeellinen, vaikka ihmeitä niin harvoin tapahtuukin. En minä eikä vanha tammanikaan olleet saaneet naarmuakaan, ja siis suoriuduimme asiasta niin onnellisesti."
Pierre ja Gaultier olivat huvitettuina kuunnelleet vanhan Jaken kertomusta, ja koska päivän koittoon vielä oli monta tuntia, kietoutuivat he makuuhuopiinsa vaipuen jälleen raskaaseen uneen, josta he eivät heränneet ennenkuin aurinko oli korkealla taivaalla lähettäen tulisia säteitään heitä ympäröivään kuivaan erämaahan.