TAISTELU INTIAANEJA VASTAAN.
Kun nuorukaiset nousivat, huomasivat he vanhan Jaken poistuneen leiristä kanootilla, mutta nähtyään, ettei Jake ollut ottanut tavaroitaan mukaansa, ei hänen poissaolonsa heitä sen enempää huolettanut. Sillä aikaa kuin Pierre sytytti tulen, täytti Gaultier kattilan vedellä, makuuhuovat käärittiin kokoon ja muutkin matkatavarat asetettiin sellaiseen kuntoon, että matkalle lähtö voi tapahtua nopeasti. Heidän yksinkertainen ateriansa oli pian valmis, ja he keskustelivat juuri odottaisivatko he toverinsa palaamista ennen ruoalle rupeamistaan, kun tämä ilmestyi näkyviin leirin läheisyydessä olevasta Askow-joen mutkasta meloen kanoottia eteenpäin nopein vedoin. Muutamien minuuttien kuluttua törmäsi kanootin keula hiljaa joen hiekkarantaan ja vanha Jake nousi maihin verisin käsin ja käsivarsin.
"No mutta, Jake", sanoi Pierre, "miksi olette noin verissänne? Mitä olette tehnyt? Toivoakseni ette ole haavoittunut?"
"En ollenkaan, poikaseni", vastasi metsästäjä. "Kävin vain nylkemässä tuon viime yönä ampumamme karhun. Mielestäni ei ollut mitään syytä jättää nahkaa mätänemään ja sen vuoksi kävin sen noutamassa pois. Mutta syökäämme nyt nopeasti", lisäsi hän, "ja lähtekäämme sitten heti matkalle. Seuraavaan leiripaikkaan on pitkä matka, ja meidän on työskenneltävä ankarasti koko päivä ehtiäksemme sinne ennen pimeätä."
He istuutuivat siis nuotion viereen tyydyttäen hiukaavan nälkänsä kuivatulla puhvelin lihalla ja kahvilla. Kuten otaksuttavaa olikin, eivät he pitentäneet tarpeettomasti aamiaistaan, jossa ei ollutkaan mitään erinomaisia herkkuja tarjolla. Syötyään kokosivat he nopeasti tavaransa sijoittaen ne kanoottiin ja katsottuaan vielä kerran, ettei mitään ollut unhottunut, asettuivat he paikoilleen ja pian halkoi heidän kanoottinsa Saskatchewanin nopeasti virtaavaa vettä.
He matkustivat nyt muutamia päiviä länteen päin niin nopeasti kuin virran voima ja kanootin paino vain sallivat, pysähtyen ainoastaan syömään päivällistä ja noin tuntia ennen auringonlaskua valmistamaan kaikki valmiiksi yön viettoa varten.
Seudut näyttivät kokonaan asumattomilta. Joen kummallakin rannalla jatkuivat aavikot taivaanrannalle asti, ollen aivan vailla kasvullisuutta ja voimatta hedelmättömyydellään ollenkaan ilahduttaa metsästäjiämme. Kaukana lännessä näyttivät kumminkin nämä yksitoikkoiset aavikot kohoavan ja muodostavan matalia kukkuloita, jotka sillä suunnalla muodostivat taivaanrannan, mistä sieltä täältä kohosi joku lumipeitteinen huippu. Jake kertoi tovereilleen niiden olevan Kalliovuorten korkeampia kohtia. Joen rannat alkoivat vähitellen kohota muuttuen muutamin paikoin aivan kallioisiksikin, joiden huipuilla vuoristomänty kohotti tuuheata latvaansa tahi ojenteli vääriä oksiaan kauas ympäristöön. Seudun yksitoikkoinen kasvisto, ollen vastapainona hedelmättömälle alueelle, jonka kautta metsästäjät viimeksi olivat kulkeneet, vaikutti heihin vihannuudellaan suoden heille samalla aavistuksen kylmistä varjoisista metsistä, joista Jake alituisesti kertoi.
He eivät kumminkaan ennättäneet poistua aavikolta joutumatta ensin taisteluun entisten vihollistensa, mustajalkojen kanssa.
Kun he eräänä päivänä ponnistelivat muutamassa ahtaassa solassa, jonka rosoiset seinät kohosivat melkein pilviin joen kummallakin rannalla, sattui Gaultier katsahtamaan ylöspäin ja säikähti nähdessään useita intiaaneja, jotka niin pian kuin he näkivät tulleensa huomatuiksi alkoivat hurjasti huutaen vyöryttää kalliolta suuria kiviä ja lohkareita, jotka jyristen syöksyivät jyrkännettä alas jokeen muuttaen veden kuohuksi kanootin ympärillä.
Muutamat villit, joilla oli pyssyt, riensivät lyhyen matkan päähän vastavirtaan päin piiloutuen kallioiden ja pensaitten taakse eräässä paikassa, jossa vuoren seinämä oli haljennut muodostaen jyrkän kallioisen rinteen jokeen päin. Sieltä voivat he pitää kanoottia paremmin silmällä odottaen sen lähestymistä ladatuin pyssyin. Mutta vanhan Jaken tarkat silmät, jotka tarkastelivat kaikkia ylhäällä, alhaalla, takana ja edessä olevia esineitä, huomasivat äkkiä kallion seinämässä suojapaikan juuri ylhäällä karjuvien villien alapuolella. Se työntyi esiin muodostaen jonkunlaisen pengermän. Hänen päätöksensä oli heti valmis. "Tuolla on meidän paikkamme!" huudahti hän, ja samalla pujahti kanootti kapeaan aukkoon, jossa he olivat turvassa ainakin toistaiseksi.