Miehet vaipuivat jälleen hiljaisuuteen. Kevyt vene kiisi eteenpäin melojen pakotuksesta nopeasti virtaavalla joella, joka kohisi kanootin vierellä hypellessään synkässä syvyydessä olevien vastuksien yli. Myrsky raivosi vielä yhtä kovasti ja sade valoi kylmiä suihkujaan metsästäjien niskaan, joiden pukinnahkaiset vaatteet kastuivat nopeasti läpimäriksi tarttuen heidän ihoonsa ja värisyttäen nuorukaisia huolimatta heidän ponnistuksistaan. Mutta Jakea, tuota kaikkien vaivojen karaisemaa vanhusta, ei se näyttänyt paljonkaan vaivaavan. Hän oli paljon enemmän innokas säilyttämään pyssynsä kuivana ja asettamaan niukat ampumavaransa suojaiseen paikkaan kuin suojelemaan itseään säälimättömältä tulvalta, joka melkein uhkasi upottaa koko veneen.
"Tämä ei voi jatkua pitkää aikaa tällä tavoin", sanoi Pierre, "vaan lakkaa pian veden puutteessa. Tappelen mieluummin noita rannalla olevia roistoja vastaan kuin hukun kuin rotta tänne kuiluun."
"Toivoakseni olet väärässä", sanoi Jake. "Jos se lakkaa, hajautuvat pilvet ja kuu tulee näkyviin, ja sitä nuo paholaiset juuri toivovatkin. Sanon teille, ettei sade vahingoita vanhoja jäseniäni ollenkaan eikä luultavasti teidänkään poikaseni."
Minuutit kuluivat nopeasti. He voivat jo nähdä erään korkean kallion huipun hieman valoisampaa taivasta vasten, huipun, jonka he muistivat huomanneensa melkein heti kuiluun saapumisensa jälkeen. Kummankin rannan kallioseinät mataloituivat nopeasti ja pian he liukuivat matalien kalliorantojen vieritse, jotka eivät mitenkään estäneet heidän maihinnousuaan. Siihen he senvuoksi jättivätkin kanoottinsa kiinnitettyään sen lujasti parin kallion väliin pistämäänsä melaan. Levitettyään pari puhvelin vuotaa huolellisesti tavaroittensa päälle estääkseen niitä kastumasta tarttuivat he pyssyihinsä ja alkoivat etääntyä kallioiden yli siihen suuntaan, josta he arvelivat vihollisen lähestyvän.
Näytti siltä kuin Pierren toivo toteutuisi, sillä tuuli joka oli tähän asti puhaltanut hyvin tuimasti, heikkeni paljon ja sade lakkasi kokonaan. Suuria pilviröykkiöitä purjehti kumminkin vielä taivaalla ja niiden lomasta loisti kuu silloin tällöin valaisten muutamat esineet osittain, toisten jäädessä kokonaan varjoon. Jonkun aikaa kulkivat miehet melkein vaiti ollen, ja kallionlohkareitten ja irtonaisten kivien vyöryminen tiellä oli ainoa ääni, joka häiritsi hiljaisuutta. Vanha Jake kulki edellä, ja tämä metsien poika murahti silloin tällöin kuin kiroten, kun hänen jalkansa luiskahti jollakin märällä kivellä tai kun hän astui liian kovasti jollekin terävälle lohkareelle. Äkkiä hän pysähtyi kuunnellen tarkasti muutamia sekunteja. Hän oli jo lähtemäisillään liikkeelle jälleen ollen kuin mielissään, että hänen epäluulonsa olivat turhat, kun noin viidenkymmenen metrin päässä olevien matalien kallionlohkareitten takaa näkyi välähdys, jota seurasi kumea paukahdus.
"Maahan!" huudahti Jake, ja metsästäjät heittäytyivät heti pitkäkseen sellaisten suojusten taakse, joita paikalla sattui olemaan. "Tiesin sen", kuiskasi vanhus. "Arvasin niiden roistojen pyrkivän kuilun suulle. Nyt, pojat, ladatkaa pyssynne valmiiksi ja ampukaa kaikkea kallioitten välissä liikkuvaa; kuulitteko?"
Metsästäjät seurasivat katseillaan tarkasti kallioiden muodostamaa harjannetta, jota kuu silloin tällöin hämärästi valaisi silloin kun eivät synkät pilvet peittäneet sitä melkein kokonaan varjoonsa. Pierre ja Gaultier makasivat vierekkäin, kumpikin valitsemansa suuren kiven takana, joka samalla kun se oli heidän pyssyjensä tukena suojeli heitä vihollisen luodeilta.
"Olen näkevinäni jotakin kiiluvaa", kuiskasi Pierre. "Katsohan, tuolla noiden suurten kivien välissä. Nyt se liikahti taasen."
Gaultier käänsi katseensa sinnepäin ja kun kuu sattui juuri silloin paistamaan kirkkaammasti, näki hän esineen, joka oli kiinnittänyt Pierren huomion puoleensa. "Koetan kumminkin, menköön sitten syteen taikka saveen!" huudahti viimeksi mainittu, tähtäsi nopeasti ja laukaisi. Laukausta seurasi hurja karjaisu, kun muudan alaston villi vyörähti kiven yli, kaatui suulleen ja jäi liikkumatonna makaamaan.
"Tuo neekeri ei enää potki", sanoi Jake. "Mainiosti ammuttu, poikaseni. Koeta kellistää toinenkin. Noiden kallioiden takana on niitä useampiakin. Kun ne vain näyttäytyisivät, olisi kaikki hyvin."