Sellaisin puhein kuluttivat he aikaansa. Lukijan ei pidä kumminkaan luulla, että heidän elämänsä oli niinkään mukavaa, paljasta ajelehtimista kauniitten maisemain halki, mässäämistä herkullisen riistan lihalla ja huoletonta suhtautumista tulevaisuuteen. Ei, vaan päinvastoin saivat he usein paneutua nukkumaan syömättä ja tuletta keskiyön myrskyn raivotessa, noustakseen taasen aamulla nälissään melomaan raskasta kanoottiaan kovaa virtaa ylöspäin tahi kantamaan sitä sateen liukastuttamien kallioiden yli pakottavin hartioin, jotka olivat melkein murtua raskaitten taakkojen alla.
Eräänä päivänä olivat metsästäjät lopettaneet päivän työnsä hieman ennen auringonlaskua voidakseen ajoissa purkaa kanoottinsa sisällön maalle ja valmistaa illallisensa. Pierren ja Gaultierin ollessa syventyneinä näihin hommiin otti vanha Jake pyssynsä sanoen menevänsä katsomaan, saisiko hän jotakin riistaa illalliseksi, ja poistui leiristä. Hän katosi pian näkyvistä erään matalan, sillä suunnalla näköalaa peittävän kukkulan taakse, mutta muutamien minuuttien kuluttua tuli hän jo juosten takaisin pitkin rinnettä huutaen: "Pojat, siellä on lihaa niin tavattomasti! Ottakaa pian pyssynne ja tulkaa mukaani!"
Nuorukaiset tarttuivat pyssyihinsä rientäen kukkulalle nopeasti kuin hirvet. Sen takana oli aavikko, jossa oli siellä täällä metsikköjä, kallioisia harjanteita, jotka työntyivät esiin maasta kuin äärettömän korkeat aidat jonkun yksinäisen suuren lohkareen kohottaessa harmaata huippuaan smaragdin viheriästä kentästä. Vasemmalla oli joukko metsää kasvavia matalia kukkuloita aavikolla kasvavien lehtojen ja metsikköjen näyttäessä kahakoitsijoilta, jotka pääarmeija oli lähettänyt hyökkäämään.
Mutta äärettömän paljon mielenkiintoisempi kuin kaikki tämä oli suuri puhvelilauma, joka kävi luullen olevansa turvassa laitumella metsikköjen välissä tahi seisoi lehtojen suojassa karkoittaen kärpäsiä ahkerasti liikkuvilla hännillään. Muutamat vanhat härät piehtaroivat eräässä kuralätäkössä pyörien yhtämittaa ympäri maatessaan kyljellään ja heiluttaessaan jalkojaan hurjasti. Ne olivat peloittavan näköiset pitkine harjoineen, joka oli aivan kuran vallassa ja joka lisäsi niiden jo luonnostaankin hurjaa ulkomuotoa.
Erään pienen poppelimetsikön laidassa oli hirviä, jotka kihnuttivat olkapäitään oksiin suhtautuen tuohon suureen puhvelilaumaan hyvin välinpitämättömästi. Pian alkoi teeskennelty kaksintaistelu parin suuren puhvelihärän välillä. Kumpikin oli peräytyvinään, mutta samalla syöksyivätkin ne toisiaan vastaan niin raivokkaasti, että maa tuntui vavahtavan ja isku kuului selvästi sinne asti, jossa metsästäjät olivat. Joskus pakottivat ne toisensa polvilleen jatkaen taisteluaan siinä asennossa ja karjuen yhtämittaa, kunnes ne äkkiä väsyen leikkiin nousivat polvilleen alkaen rauhallisesti jyrsiä ruohoa nähtävästi välittämättä ollenkaan taistelussa saamistaan iskuista.
Vanha Jake ja nuorukaiset katselivat tuota hurjaa näkyä hyvin innostuneesti. Onneksi olivat he piilossa eläimiltä erään pientä kuusikkoa kasvavan metsikön takana ja sitäpaitsi suojeli suoraan eläimistä heihin päin puhaltava tuuli heitä ilmitulemasta.
Likimmäiset puhvelit olivat tuskin kolmensadan metrin päässäkään, siis winchesterien ampumamatkalla, mutta metsästäjät päättivät mennä lähemmäksi suodakseen vanhalle Jakellekin tilaisuuden ampumiseen, koska hänen pyssynsä ei kantanut niin kauaksi. He hiipivät senvuoksi nuorten kuusien suojassa lähemmäksi hyvin varovaisesti karttaen astumasta kuiville risuille ja tarttuen vuorotellen oksiin estääkseen niitä heilumasta.
Tällainen varovaisuus ei olisi ollut niin tarpeellinen, jos läheisyydessä ei olisi ollut muita eläimiä kuin puhveleita, jotka kuulevat huonosti ja näkevät vielä huonommasti, koska niiden silmät ovat otsasta riippuvien pitkien karvojen peitossa. Mutta metsästäjät toivoivat saavansa ampua hirvenkin, ja Gaultier oli vapaaehtoisesti tarjoutunut ottamaan sen osan työstä osalleen.
He pääsivätkin pian tuolta matalalta kukkulalta metsän laitaan, josta he voivat tarkasti seurata lauman liikkeitä. Sen lähimmät eläimet olivat enää vain noin sadan viidenkymmenen metrin päässä. Niiden joukossa oli muutamia vanhoja härkiä, jotka niiden äärettömään suuruuteen ja rumaan ulkomuotoon nähden näyttivät enemmän ikivanhaan maailmaan kuuluvilta olennoilta kuin eläimiltä, joita saadaan nähdä vielä yhdeksännentoista vuosisadan viime puoliskollakin.
Niiden joukossa oli myös muutamia lehmiä vasikoineen, mutta ei mikään niistä näyttänyt sopivan vanhan Jaken käsitykseen "lihasta".