"Pari lintua oli hieman syrjempänä ja huomasin niiden olevan kukkoja. Ensin alkoi toinen ja sitten toinen levitellä siipiään ja pyrstöään syöksyäkseen toverinsa kimppuun niiden omituisten lisäkkeiden pullottaessa appelsiinien tavoin niskan kummallakin puolella. Kun otetaan huomioon lintujen koko, oli niiden synnyttämä melu ihmeellinen. Nopeasti syöksyivät ne sitten toistensa kimppuun nokin ja kynsin. Ne kiersivät koko aukeaman höyhenten lennellessä ympäriinsä, kun ne repivät ja pistelivät toisiaan. Muut linnut lopettivat tanssinsa alkaen juosta niiden jäljessä ojennetuin kauloin ja aivan sen näköisinä kuin ne aikoisivat yhtyä taisteluun.
"Silloin satuin muistamaan, että tehän odotatte ruokaa, joten tähtäsin erästä suurta kukkoa, joka näytti olevan jonkunlainen johtaja, niskaan, ja luodin vaikutuksesta lensi sen pää kymmenen metrin päähän ruumiista.
"Muut lensivät läheisiin puihin, ja tähdäten aina alimmaista, onnistuin pudottamaan vielä kolme, ennenkuin ne läksivät lentoon kadoten näkyvistäni metsään. Nuo molemmat tappelijat olivat kumminkin vielä niin kiintyneet kamppailuun, että onnistuin tappamaan ne vain lyömällä ne kuoliaiksi puukalikalla. Koska en huomannut siellä mitään enää ja alkoi tulla jo myöhäinenkin, suuntasin kulkuni, leiriämme kohti ja — tässä minä nyt olen."
Siten loppuivat Pierren aamuseikkailut. Kun linnut jo olivat paistuneet ja kahvi kiehunut, saivat nuoret metsästäjämme ruveta aterioimaan paljon herkullisempaa aamiaista kuin he edeltäpäin olivat voineet aavistaakaan. Heidän keskustellessaan ja hyvällä ruokahalulla aterioidessaan luokaamme silmäys näiden mielenkiintoisten lintujen elintapoihin.
Arokana on Meksikonlahdesta kauas brittiläiseen Amerikkaan ulottuvien ruohoaavikoiden synnynnäinen asukas. Siellä niitä on uskomattomia määriä, ja uusien asutusten omistajat ampuvat niitä tuhansittain. Aavikoiden poikki johtavat karavaanitiet ovat niiden suosituimpia olinpaikkoja, koska ne löytävät siellä hevosten ulostuksista paljon sulamattomia jyviä.
Tällä komealla linnulla on vain vähän vertaisia Amerikan höyhenriistan joukossa, sillä sen siipien väli vaihtelee kahdeksastatoista seitsemäänkolmatta tuumaan. Sillä on lyhyt, kyömy ja vahva nokka, jonka yläosa on leveämpi ja melkoisesti pitempikin kuin alaosa. Jalat ovat höyheniset ja varpaitten yläpuolta peittävät lukemattomat pienet kilvet. Niiden nokissa ovat vahvat koukussa olevat kynnet, jotka hyvin sopivat ruoan kuopimiseen aroruohon juurilta. On melkein varmaa, että se mieluimmin oleskelee kosteilla seuduilla, etenkin paikoissa, joissa on paljon ruohomättäitä. Sellaisista paikoista on niiden hakeminen harvoin tuloksetonta.
Linnun yleisväri on tummanruskea, mikä hyvin sopiikin aavikon luonnolliseen vivahdukseen. Se voi kumminkin olla vaaleampikin, niin, melkeinpä aivan harmaakin vatsan alta. Pyrstöhöyhenet, lukuunottamatta paria keskimmäistä, ovat kaakaonväriset; keskimmäisissä on kauniita tummanruskeita juovia. Nokan juuresta silmiin ja niistä kauemmaksi niskaan kulkevat mustat ohjakset. Kun lintu levittää siipensä, paljastuvat harmaansinertävät läiskät, joissa olevia höyheniä perhostehtailijat pitävät suuressa arvossa.
Arokana pesii huhtikuussa ja hieman aikaisemminkin eteläisemmässä seuduissa. Siihen aikaan juuri elämöivät ja leikkivät ne tuolla tavoin kuin Pierrekin oli huomannut. Koiras saa tuon äänen aikaan puhaltamalla ilmaa sen niskassa olevien appelsiininväristen lisäkkeiden kautta. Tähän aikaan hajautuvat myös edellisenä syksynä muodostuneet suuret parvet pienempiin noin kaksitoista tahi parikymmentä lintua sisältäviin joukkoihin. Tuo omituinen kuherteleminen tapahtuu aikaisin aamulla, ja metsästäjä, jonka ääni on houkutellut paikalle, näkee jollakin kalliolla, kukkulan laella tahi muulla aukealla paikalla urosten tanssivan ihailevan kanaparven niitä katsellessa. Sellaisissa tilaisuuksissa antautuvat ne niin hurjiin tappeluihin, etteivät ne huomaa mitään, vaikka metsästäjä silloin tuleekin vääntämään niiltä niskat nurin.
Naaras munii tavallisesti noin kymmenen tahi kaksitoista munaa, jotka väriltään paljon muistuttavat tavallisten metsälintujen munia. Lintu rakentaa pesänsä melkein aina jollekin aron paljaalle kummulle tahi harjanteelle, käyttäen rakennusaineiksi aroruohon korsia, lehtiä ja rikkaruohoja. Syyskuun alussa alkavat nuoret linnut olla lentokykyisiä eikä silloin hemmoitelluinkaan herkkusuu voisi moittia niiden makua. Lokakuun keskivaiheilla ovat ne täysikasvuiset ja sellaisina riistaa, jota metsästäjät mielellään ampuvat.
Vasta viime vuosina ovat tämän oivallisen linnun ominaisuudet tulleet tunnetuiksi, ja koska höyry nykyään on lyhentänyt niin paljon välimatkoja ja aikaa, voi yritteliäs amerikkalainen lähettää nyt tätä riistaa laivanlastittain englantilaisille markkinoille, ja senvuoksi tarjotaankin sitä nyt kaupaksi useimmissa "Yhdistetyn kuningaskunnan" suurimmissa kaupungeissa.