Koska oli jo liian myöhäinen nylkeä karhu, palasivat metsästäjät leiriin ja vaivuttuaan uneen nukkuivat niin raskaasti kuin ainoastaan väsyneet metsästäjät voivat nukkua.
XIV.
BULL POUND YMPÄRISTÖINEEN.
Kun pojat heräsivät seuraavana aamuna, huomasivat he, että jo toisen kerran heidän matkalla ollessaan vanha Jake palasi leiriin heidän edellisenä yönä tappamansa vaarallisen vihollisen nahka olallaan. He päättivät oleskella nykyisessä paikassaan muutamia päiviä kuivatakseen auringonpaisteessa kokoamansa nahat, jotka olivat suuresti sellaisen käsittelyn tarpeessa. Heidän tavarainsa joukossa oli tähän tarkoitukseen varattua alunaa ja suolaa, ja metsästäjät kuluttivat koko päivän irroittaessaan nahoista kaiken lihan ja liottaessaan ne sitten väkevässä alunaliuoksessa, johon oli lisätty hieman suolaa. Sitten jännitettiin ne lujasti paalujen väliin kuumaan auringonpaisteeseen, joka nopeasti kuivasi ne niin, että ne vaivatta voitiin säilyttää luovuttamiseen asti.
Pari päivää työskentelivät he sitten niin ahkerasti, etteivät he voineet uhrata hetkeäkään metsästykseen. Kolmantena aamuna kuormittivat he kumminkin kanootin jälleen poistuen leiristä melkoisin kaipauksin, koska siihen liittyi niin läheisesti muistot vaaroista, joista he kumminkin niin onnellisesti olivat selviytyneet. He saivat ponnistella useita tunteja kovaa virtaa vastaan, joka muutamin paikoin oli niin väkevä, että heidän oli pakko sauvoa kanoottiaan. Vihdoin huomasivat he suureksi ilokseen kelluvansa vedellä, jossa kanootti pieninkin ponnistuksin liukui nopeasti eteenpäin. Kierrettyään muutaman niemen hämmästyivät he suuresti huomatessaan erään kanootin nopeasti lähestyvän heitä. Sitä melovien rotevien miesten koko ulkomuoto ilmaisi heidän olevan Hudson Bay-yhtiön palveluksessa olevia metsästäjiä. Molemmat veneet olivat pian vierekkäin.
"Halloo, Jake, vanha veikko, olipa tämä hauska sattuma!" huudahti eräs jäntevän näköinen ranskalais-kanadalainen. "Miten voit ja missä olet oikein ollut?"
"Hyvin vain, Porky, eipä tässä ole mitään valittamista. Mutta keitä nuo sinun toverisi ovat?" kysyi Jake viitaten kanootissa oleviin muihin miehiin.
"Ah, nämäkö? He ovat yhtiön palveluksessa olevia metsästäjiä, urhoollisia poikia ja kunnon tovereita, jotka eivät pelkää kymmentä tuhatta paholaistakaan!"
"Ymmärrän, vanha veikko, että olette kuluttaneet aikanne mukavasti. Mutta missä olet oikeastaan oleskellut? Noita nahkakimppuja ei ole koottu yhdessä päivässä, se nyt on aivan varma", lisäsi hän huomattuaan useita majavannahkakimppuja veneen pohjalla.
"Missäkö olen ollut? Tuolla Bull Poundin varsilla vain,
Kootanie-linnoituksen tuolla puolella, jossa on runsaasti majavia. —
Keitä nuo toverit ovat, en tunne heitä ensinkään?" kysyi hän katsoen
Pierreen ja Gaultieriin.